Emotuotanto on tärkeä osa suomalaista kalkkunaketjua
Haudontamunan tuottaminen vaatii aikaa, rautaista ammattitaitoa, pitkäjänteistä ja raskastakin työtä. Tähän työhön ovat sitoutuneet Länsi-Kalkkunan kuusi emotilaa: kolme nuorikkokasvattajaa ja kolme munittajaa.
Länsi-Kalkkuna tuo maahan 4–5 emountuvikkoparvea vuodessa. Onnistunut kasvatus luo kestävän perustan tulevalle haudontamunatuotannolle. Tuottajat seuraavat emolintujen kasvua ja munintaa viikoittain yhdessä Länsi-Kalkkunan alkutuotannon asiantuntijoiden kanssa. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tarkkaa mittaamista ja kirjanpitoa. Mittaaminen on kehittämisen ja kehittymisen edellytys. Sitä, mitä et mittaa, et voi kehittää.
Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tarkkaa mittaamista ja kirjanpitoa.
Pesäautomatiikka on apuna haudontamunien keruussa.
Nuorikkokasvatus valmistaa tärkeään tehtävään
Untuvikot ovat juuri saapuneet nuorikkotilalle.
Kalkkunanuorikoiden kasvattajien tavoitteena on tuottaa jalostajan suosituksen mukaisesti kehittyvä, terve ja tasainen parvi, joka saavuttaa sukukypsyyden oikeaan aikaan ja on valmis tuottamaan hedelmöittyneitä siitosmunia. Kalkkunakanat ja siitoskukot kasvatetaan erillään, jotta ruokinta ja olosuhteet voidaan järjestää niiden erilaiset tarpeet huomioiden.
Nuorikkotila on 12 ensimmäistä viikkoa karanteenitila Tänä aikana varmistetaan näytteenotoin lintujen terveys ja siten Suomen hyvän eläintautitilanteen ylläpito. Hygieniakäytäntöjen tarkka noudattaminen kuuluu jokapäiväisiin rutiineihin.
Nuorikkokasvatus vaatii lintujen käyttäytymisen ja painon tarkkaa havainnointia. Havaintojen perusteella tehdään päätökset mm. ruokinnasta ja valaistuksesta. Olosuhteita seurataan ja säädetään tekniikan avulla, mutta tärkeää on myös aistinvarainen havainnointi – tekniikka ei korvaa hoitajan hyvää lintusilmää. Välillä linnut punnitaan käsin, jotta ne tottuvat tulevaan käsittelyyn munittamossa.
Painon hallinnassa tärkeää ovat sopivat rehut oikeaan aikaan. Melkein koko Länsi-Kalkkunan historian ajan emojen rehut on toimittanut Hankkija. Teemme Hankkijan kehityspäällikön kanssa läheistä yhteistyötä, jotta rehut toimivat halutulla tavalla. Viimeisin kehitysaskel on emostarttirehu, jonka odotetaan hillitsevän nuorikon kasvua ja antavan myöhemmin edellytykset parempaan munintaan.
Linnut siirretään munittamoon 29 viikon iässä. Sitä ennen tarkistetaan siitokseen valittujen kukkojen valmius siementuotantoon, varmistetaan parven terveys verinäyttein ja punnitaan linnut käsin sekä arvioidaan ne silmämääräisesti.
Hedelmöittyneiden munien saaminen ei ole yksinkertaista
Munittamoissa on käytössä täsmärehut. Kanoilla on haudontarehua tarjolla vapaasti. Kukoilla on oma rehu ja annosta säännöstellään niin, että ne kasvavat koko ajan – se on edellytys siementuotannon ylläpysymiseen.
Kun ensimmäinen muna putkahtaa kaksi viikkoa munittamoon tulon jälkeen, alkaa opetusvaihe: emot opetetaan munimaan pesiin. Samaan aikaan alkavat siemennykset. Jokainen kana siemennetään kerran viikossa. Siemennystyön huolellisuus vaikuttaa suoraan työstä saatuun tuloon, sillä munittajalle maksetaan hedelmöittyneistä munista.
Munat on kerättävä mahdollisimman pian muninnan jälkeen. Siksi munia kerätään 10, jopa 12 kertaa päivässä. Jokainen muna tarkistetaan ja joka keruukerrasta pidetään kirjaa. Myös hylätyt munat, joita ei kelpuuteta haudontaan, kirjataan. Niiden määrä ja hylkäyssyy voi olla tärkeä tieto tulkittaessa parven vointia.
Munittamotyö on käsityötä ja fyysisesti raskasta. Se vaatii tuottajan lisäksi useita käsipareja etenkin siemennyspäivinä, joita kertyy lähes jokaiselle viikon arkipäivälle.
Siitoskukkojen valinta tehdään 17 viikon iässä.
Kokemuksia jakamalla kehitymme
Kalkkunaemotuottajat kokoontuvat kaksi kertaa vuodessa käymään läpi edellisten parvien tuloksia ja nykyisten parvien tilannetta. Yhdessä pohdimme asioita, jotka vaikuttivat saatuihin tuloksiin. Toisinaan pienelläkin muutoksella saavutetaan merkittävä parannus. Välillä tapaamisissa on mukana myös Hankkija, joka saa näin palautteen rehujen toimivuudesta suoraan tuottajilta. Jalostajan asiantuntija vierailee säännöllisesti maassamme. Suomessa kalkkunaemotiloja on niin vähän, että oppia ja vertaistietoa on hyvä saada muualtakin.
Nuorikoiden hyvä alkukasvatus luo kestävän perustan tulevalle haudontamunatuotannolle.
Teksti ja kuvat: Sirkka Karikko, Länsi-Kalkkuna Oy