Istuta pensasmustikka – nauti sadosta ja kauneudesta
Kukapa ei haluaisi puutarhaansa kaunista pensasta mustikoineen. Nykyään on saatavilla monia ilmastollisesti kestäviä lajikkeita.
Pensasmustikka kukkii touko-kesäkuussa.
Pensasmustikka on lunastanut paikkansa suosikkimarjojen joukossa. Kookkaat marjat ovat joutuisia poimia suoraan pensaasta, ne eivät tahraa käsiä ja värjäämättöminä niitä voi ripotella vaikka kermakakun päälle tai marjasalaattiin. Marjat kestävät hyvin myös pakastamisen ja säilyttävät muotonsa sulaessaan.
Kaiken lisäksi pensasmustikka on oivallinen koristepensas. Se kukkii touko-kesäkuussa valkoisin tai vaaleanpunertavin kukin. Marjat kypsyvät elo- ja syyskuussa, jolloin pensaassa on yhtä aikaa hennon vihreitä, punertavia ja tummansinisiä marjoja. Kaiken kukkuraksi pensas saa vielä leiskuvan punaisen syysasun. Ei siis ihme, että moni haluaa istuttaa tätä kaunista ja herkkusatoa kasvattavaa pensasta omaan puutarhaan.
Valoa, kosteutta ja hapan maa
Pensasmustikalle tulee tarjota aurinkoinen ja lämmin paikka. Kasvualustan on oltava hyvin hapan, pH-arvoltaan 4,5–5,5. Happamuutta voi lisätä sekoittamalla istutuskuopan multaan kalkitsematonta turvetta. Ylipäätään turpeen, mullan ja hiekan seos on hyvä mustikalle, kunhan se pidättää vettä. Pensaalla on pieni juuristo, joten kasvi kärsii etenkin hellekesinä kovin läpäisevässä maassa. Kasvualustaan ripotellaan vielä lannoitetta, ei kuitenkaan voimakasta typpilannosta. Sen sijaan esimerkiksi havu-rodolannoite sopii hyvin. Se on tarkoitettu hapanta kasvualustaa vaativille lajeille kuten alppiruusuille, atsaleoille, hortensioille, havuille ja pensasmustikoille.
Useimmat pensasmustikat ovat itsepölytteisiä, mutta lajikkeita istutetaan vuorotellen ristipölytyksen ja runsaamman sadon turvaamiseksi. Markkinoilla on pitkään ollut erityisen suurimarjainen ja alle metrin korkuinen ’North Blue’. Sen kaveriksi sopii ’North Country’, jolla on pienemmät marjat ja joka on myös pensaana hieman edellistä pienempi. Kotimaiset ’Aino’ ja ’Alvar’ ovat myös tuttu parivaljakko. Ne viihtyvät vielä IV-vyöhykkeellä. Muita kotimaisia ovat kookkaat, jopa puolitoista metriä korkeat ’Jorma’ ja ’Arto’. Pensasmustikoistamme matalimpia ja ilmastollisesti kestävimpiä on ’Saani’. Sen marjat ovat metsämustikan kokoiset, mutta sato on runsas.
Pensasmustikan satokausi on pitkä, sillä marjat kypsyvät eri aikoihin. Ne maistuvat hieman metsämustikkaa makeammille.
Pensaat viihtyvät, kun niiden kasvualustan kattaa esimerkiksi oksasilpulla. Kosteus pysyy maassa eikä rikkaruohoistakaan ole harmia.
Kate ja verkot avuksi
Marjat maistuvat linnuille ja versot jäniksille, joten suojaustoimia tarvitaan.
Pensaat istutetaan noin metrin välein lajikkeesta riippuen. Istutuksen jälkeen pensaiden juuristoalueelle levitetään puuhaketta tai kuorikatetta. Se pidättää maassa kosteutta ja ehkäisee rikkaruohojen kasvua. Juurtumisaikana mustikkamaata kastellaan, ja etenkin hellekaudella pensaita tulee kastella viikoittain. Vuosittaisia hoitotoimia ovat lisäksi lannoitus ja katteen lisääminen.
Jos pensaat viihtyvät, ne voivat tuottaa marjoja kymmeniä vuosia. Ensimmäisinä vuosina pääsee jo maistelemaan marjoja, jotka ovat hieman metsämustikkaa makeampia. Kolmen neljän vuoden kuluttua herkkuja riittää poimittavaksi pakkaseen saakka. Myös linnut voivat hoksata marjat, ja versot ovat pitkäkorvien suurta herkkua. Mustikkamaan ympärille kannattaakin pystyttää talveksi verkko. Myös yksittäiset mustikkapensaat, esimerkiksi hortensioiden seurassa kasvaessaan, on hyvä kiepsauttaa verkon sisään.
Teksti ja kuvat Sari Toikkanen
Liittyvät tuotteet
