Hevosten hiekansyönti

Heinän syöttöä suoraan hiekan päältä tulisi välttää

Luonnossa hevonen käyttää suurimman osan päivästä syömiseen ja hevoselle onkin luonnollista syödä pieniä annoksia useita kertoja päivässä. Lähes kaikki hevoset nykyisin viettävät suurimman osan ulkoiluajastaan hiekkatarhoissa, jolloin hevosten hiekansyönti on muodostunut osalla hevosista ongelmaksi. Hiekansyönnille ei tiedetä varmaa syytä, mutta hiekansyönnin on ajateltu liittyvän häiriökäyttäytymiseen. Hiekansyöntiä tavataan hevosilla jotka ovat turhautuneita tai stressaantuneita. Hiekansyöntiä epäillään myös hevosen kiputilojen ja ahneuden oireeksi. Hiekansyönti on hevoselle suuri terveysriski. Hiekka kertyy ajan kanssa suolistoon, jolloin se heikentää suolen liikkeitä, ärsyttää suolen pintaa ja voi aiheuttaa äärimmillään suolen repeytymisen. Hiekan ärsyttäessä suolen pintaa, veden ja ravinteiden imeytyminen heikentyy. Hiekan kertyminen suoleen voi myös aiheuttaa tukoksen ja kerryttää kaasua, jolloin hevonen kipeytyy hiekkaähkyn oireista.

Hiekansyöntiä on vaikea havaita eikä hiekan aiheuttamia oireitakaan ole helppo huomata. Usein hiekansyöntiin viittaava käytös ja oireet voidaan havaita pitkällä tarkkailuajalla. Hiekan aiheuttamat oireet voivat olla erittäin huomaamattomia. Tyypillisiä oireita ovat muun muassa mielialan ja ruokahalun muutokset, suorituskyvyn ja karvapeitteen heikentyminen, laihtuminen, ripuli sekä toistuvat ähkyoireet. Hiekansyöntiin viittaavia merkkejä voivat olla esimerkiksi hiekkaiset suupielet ja vesiastian pohjalle jatkuvasti kertyvä hiekka.

Virikkeiden tarjoaminen vähentää hiekansyönnin riskiä

Hevosen hiekansyöntiä epäillessä on hyvä kiinnittää käyttäytymiseen erityisesti huomiota. Kiinnitä huomiota muun muassa hevosen mahdolliseen maan nuolemiseen ja johtuuko se vain ruuan etsimisestä vai syökö hevonen hiekkaa. Jos on syytä hiekansyönnin epäilyyn, on hyvä tehdä eläinlääkärin tutkimus. Täydellinen varmuus hiekkaongelmasta saadaan röntgenkuvien avulla. Kuvien avulla pystytään määrittämään muun muassa hiekan määrä suolessa.

Hiekkaongelmaa hevosella hoidetaan oireiden mukaisesti. Lievät oireet hoidetaan psyllium kuorijauheella. Psylliumia syötetään kuurina, jolloin suoleen kertynyt hiekka kulkeutuu psylliumin mukana vähitellen lannan mukana ulos. Psyllium -kuurin voi syöttää hevoselle myös ilman hiekansyönnin epäilystä esimerkiksi syksyisin laidunkauden jälkeen. Hiekan lähtiessä liikkeelle osa hevosista voi alkaa kipuilla ja onkin tärkeää seurailla hevosen vointia kuurin aikana. Psylliumia annetaan hevosille myös klinikalla letkuttamalla, jolloin hiekkaa saadaan poistettua suurempia määriä kerralla. Letkuttaminen myös aktivoi suolen liikkeitä. Klinikalla tehtävän hiekanpoiston etuna on myös nopea kivun hoito, jos hevonen alkaa kipuilla hiekan poistosta.

Hiekkaongelmasta kärsivän hevosen hoidossa ennaltaehkäisy on tärkeää, jolloin minimoidaan hiekan kertyminen suolistoon. Hiekansyönti usein johtuu käytöshäiriöistä, kuten turhautumisesta. Turhautumista voidaan vähentää muun muassa lisäämällä liikuntaa ja ulkoilun määrää sekä järjestää erilaisia virikkeitä. Syömisestä voi tehdä hevoselle niin sanotun tehtävän esimerkiksi Hay play -heinäpallon tai Slow feeding heinäverkon avulla. Usein nälkäinen hevonen on turhautunut ja lisäämällä ruokintakertojen määrää hevonen tuntee itsensä kylläisemmäksi, jolloin maan tonkiminen ruuan etsimisessä vähenee. Hiekkaongelmaisen hevosen ruokinnassa etenkin karkearehu painotteinen ruokinta on tärkeää. Pellavarouheen syöttämisellä on myös havaittu positiivisia vaikutuksia hiekkaongelmaisilla. Heinien tarjoilua hevoselle hiekkatarhaan kannattaa välttää, jos hevosella on taipumusta syödä heinien mukana maata. Heinien olisi hyvä olla tarjottuna heinähäkistä tai alustalta kuten kumimatolta. Jos ennaltaehkäisy keinot eivät hevosen hiekansyöntiä vähennä, turvallisin vaihtoehto tarhailussa on käyttää kuonokoppaa.

Jos epäilet että hevosellesi on kertynyt hiekkaa, suosittelemme aina ottamaan yhteyttä eläinlääkäriin.