Akku- vai bensakäyttöinen ruohonleikkuri?
Ruohonleikkurit sähköistyvät, mutta yhä hankitaan myös bensakäyttöisiä leikkureita. Kummassakin on puolensa.
Naapurissa hurisee akkukäyttöinen ruohonleikkuri. Pitäisikö minunkin luopua ikivanhasta bensalla toimivasta koneesta? Se käryää ja noh… pitää kyllä melkoisen kovaa pärinää.
Yhä useampi on siirtynyt käyttämään akkuleikkureita ympäristösyistä. Niillä ajaessa ei tule päästöjä, ja ne ovat hiljaisempia kuin vastaavat polttomoottorileikkurit. Siten naapurisopukin säilyy parempana. Akkukäyttöisten leikkureiden eduksi katsotaan myös se, että ne lähtevät keveästi käyntiin napista painamalla. Bensakoneita saa nykiä narusta käyntiin joskus hiki hatussa. Teräosan puhdistaminenkin on vaivatonta, kun ei tarvitse varoa leikkurin sisällä olevia bensoja ja öljyjä.
Akkuleikkureissa on kuitenkin ominaisuuksia, jotka pistävät miettimään niiden hankkimista. Vaikka hinnat ovat laskeneet, ne ovat yhä noin 30 prosenttia kalliimpia kuin vastaavat bensakäyttöiset ruohonleikkurit. Toisaalta niiden käyttäminen on edullista: akkujen lataamiseen kuluvan sähkön hinta on huomattavasti pienempi kuin ostetun bensan hinta. Myöskään teholtaan akkuleikkurit eivät vielä ole yltäneet vastaavien bensaleikkureiden tasolle. Polttomoottorikoneissa on voimaa ja vääntöä, joilla myös kostea ja hieman liian pitkäksi venymään päässyt ruoho katkeaa. Akkuleikkureilla voi nurmea joutua leikkaamaan useammin kuin mihin on tottunut, jottei leikkuri tukehdu pitkään ruohoon. Akkukäyttöisiä ruohonleikkureita saa toki hyvinkin tehokkaina versioina, ja myös päältä ajettavina koneina, mutta korkeahko hintataso monesti rajoittaa ostohalukkuutta.
Leikkuri neliöiden mukaan
Päätyipä kumpaan ruohonleikkuriin tahansa, malli kannattaa valita sen mukaan, kuinka paljon leikattavaa nurmea on. Tuhannen neliön nurmikenttä vaatii erilaisen koneen kuin sadan neliön nurmiläntti.
Lähtökohtana esimerkiksi juuri akkuleikkureissa voi pitää valmistajan ilmoittamia neliömääriä, vaikka yhdellä latauskerralla ajettava ala vaihtelee olosuhteiden mukaan. Pitkän ja hieman kostean heinän parturointi vie enemmän virtaa kuin lyhyen ja kuivan ruohon leikkaaminen, joten leikattu alakin jää pienemmäksi. Vastaavia tilanteita varten kannattaa hankkia vara-akkuja. Yhden latautuessa toisella voi jatkaa työskentelyä.
On viisasta hankkia akkuja, jotka sopivat muihinkin pienkoneisiin, kuten trimmeriin, pensasleikkuriin ja akkukäyttöiseen moottorisahaan. Merkkiuskollisuus tulee siis edullisemmaksi kuin että joka työkoneeseen hankkisi omat, erilaiset akkunsa. Toki kannattaa huomata se, että saman tuotemerkin sisällä voi olla sekä ammattilaisille että harrastajille suunnattuja tuotteita. Niiden akut eivät välttämättä korvaa toisiaan.
Bioleikkaava vai keräävä malli?
Työnnettävää ruohonleikkuria valitessa tulee mietittäväksi myös nurmenleikkuutapa. Moni haluaa alle silppuavan eli niin sanotun bioleikkaavan mallin. Silloin nurmi leikkaantuu pieneksi silpuksi ja jää niille sijoilleen lannoittamaan maata. Vaihtoehtoisesti voi valita mallin, joka leikattuaan nurmen heittää sen sivulle tai kerää säiliöön. Jos heinä on kovin pitkää, sivulle heittävä voi jättää jälkeensä ikäviä, ruskeaksi kuivuvia nurmirantuja. Keräävän leikkurin säiliötä pitää puolestaan aina välillä tyhjentää. Leikattu heinä on kuitenkin hyvää, lannoittavaa ainesta vaikka kurpitsapenkin katteeksi.
Kolmas ostovaiheessa mietittävä asia on, haluaako vapaasti pyörivän vai itsevetävän mallin. Vapaasti pyörivässä on vähemmän tekniikkaa, joten se on vetävää edullisempi. Sitä on myös kätevä lykkiä, jos tasaisella tontilla on paljon kierreltäviä istutuksia. Rinnepihoilla itsevetävä leikkuri puolestaan keventää huomattavasti työntekoa.
Muita ruohonleikkurin valintaan vaikuttavia asioita ovat esimerkiksi leikkuuleveys, leikkuukorkeuden säätö ja se, miltä leikkurin käsittely tuntuu.
Omatoiminen robottileikkuri
Ruohonleikkuun voi myös ulkoistaa robotille. Robottileikkureita löytyy erikokoisille pihoille, ja suurille nurmikentille voi hankkia vaikka useamman ahertajan. Robotit maksavat enemmän kuin tavalliset työnnettävät leikkurit, mutta jos omalle työlleen laskee hinnan, robotti tulee halvaksi. Sehän hoitaa kaiken yksin: leikkaa pihanurmen, menee latausasemaan ja latautuu sähköllä. Vain asennusvaiheessa työtä on enemmän, kun leikattava alue tulee kiertää kaapeleilla. Ne joko upotetaan maahan tai tehdään pinta-asennus. Kovin kallioiselle ja kivikkoiselle pihalle tai sellaiselle, jossa on suuria epätasaisuuksia, robottia ei voi suositella. Myös pihalla, jossa on paljon kierreltäviä puita, pensaita ja kukkapenkkejä, kaapeleiden asentaminen on työlästä ja sille voi tulla hintaa. Muutoin robottileikkuri on varteenotettava vaihtoehto. Se voi vaikka pelastaa mökkivapaapäivän, kun ruoho on leikattu valmiiksi.
Teksti Sari Toikkanen
Juttuun on haastateltu tuoteryhmäpäällikkö Johannes Kärkeä Hankkija Oy:stä.