Kotoisten rehujen rooli lehmien valkuaisruokinnassa

Valkuaisrehut ovat usein ostorehuja. Useimmat karjatilat hankkivat rypsiä tai jotain muuta valkuaispitoista täydennysrehua. Ostorehut eivät kuitenkaan ole ainoa eivätkä edes tärkein valkuaisen lähde. Oletko tullut ajatelleeksi, että pääosa lehmän tarvitsemasta valkuaisesta saadaan kotoisista rehuista?

Kotoiset rehut, säilörehu ja vilja (jos sitä on), kattavat 50-80 % lypsylehmän kuiva-aineen tarpeesta. Lisäksi ne sisältävät lehmän ja pötsimikrobien tarvitsemaa valkuaista. Verrataanpa säilörehun merkitystä valkuaisrehuna yksinkertaisen esimerkin avulla:

Jos säilörehu on sulavaa ja valkuaispitoista, D-arvo 680 g/kg ka ja raakavalkuainen 160 g/kg ka, seosrehuun tarvitaan oman ohran lisäksi rypsirouhetta 1,6 kg/päivä. Keskimääräinen lehmä saa lisäksi robotilta 3,5 kg täysrehua. Kotoisista rehuista tulee 65 % lehmän tarvitsemasta raakavalkuaisesta.

Entä jos säilörehu sisältää niukasti valkuaista? Jos säilörehussa on raakavalkuaista 120 g/kg ka ja D-arvo 670, rypsiä tarvitaan 4 kg. Kotoisista rehuista tuleekin enää vain 48 % raakavalkuaisesta.

Kaaviossa on havainnollistettu, millainen osuus ruokinnan valkuaisesta on peräisin mistäkin rehusta. Kun säilörehu on valkuaispitoista, rypsin tarve vähenee. Lisäksi säilörehun parempi sulavuus lisää syöntiä, toteutuvaa OIV-saantia ja maitotuotosta.

Kotoisten rehujen merkitys valkuaisruokinnassa on yllättävän suuri. Ja mikä parasta, niiden hintaan, laatuun ja käyttöön voi itse vaikuttaa. Hyvälaatuisten kotoisten rehujen avulla on mahdollista säästää ostorehukustannuksissa ja parantaa ruokinnan valkuaisomavaraisuutta.