Unelma toteutuu
Maatalousyrittäjä Heikki Mäkelä ei anna vähällä periksi. Sokeana maitotilaa hoitava mies lähti marraskuussa valloittamaan Afrikan korkeimman vuoren.
(Jutun lopusta löydät linkin Heikin Seikkaileva sokko -Facebook-sivulle, josta voit katsoa kuinka Kilimantjaron valloitus sujui.)
Heikki Mäkelän ja Heidi Kinnusen yhteistyö ruokintasuunnitelmien teossa ja rehukaupassa sujuu mainiosti.
Mäkelän maitotilalla Perhossa on menossa leppoisa iltapäivän hetki. Lypsyrobotit naksuttelevat sadan lehmän navetassa ja tuotanto pyörii ongelmitta. Heikki Mäkelällä on aikaa pysähtyä kahvipöydän ääreen juttelemaan yrittäjäurastaan ja mielenkiintoisista harrastuksistaan.
Mäkelä on luokiteltu perinnöllisen Stargardtin taudin vuoksi sokeaksi, mutta se ei ole positiivisen elämänasenteen omaavan Mäkelän menoa hidastanut.
– Tauti todettiin jo ennen kuin aloitin koulun. En halunnut mennä erityiskouluun, vaan olla kuten muutkin. Minulta ei ole jäänyt mitään tekemättä puutteellisen näkökyvyn vuoksi, puhelias Mäkelä kertoo.
Yksi käytännön sanelema rajoitus 45-vuotiaan Mäkelän elämässä on: hän ei ole koskaan saanut ajokorttia. Mäkelän maatalousyhtymän toisellakin osakkaalla, Heikin veljellä Matti Mäkelällä, on sama silmäsairaus, joten maatalousyhtymän peltotöistä vastaavat kaksi vakituista työntekijää. Navetassa Heikin apuna on Matin vaimo, Eija Mäkelä.
Harvinainen Stargardtin tauti rajoittaa Heikin näkökykyä niin, että hän ei näe silmien keskiosilla mitään. Reunaosilla hän kuitenkin näkee, joten puhelimen ja tietokoneen käyttäminen ja monet käytännön työt onnistuvat hyvin.
Hyvät tuotantotulokset
Mäkelän maatalousyhtymän tuotantotulokset ovat erinomaiset. Puoliksi holstein- ja puoliksi ayrshirerotua olevan karjan keskituotos on hieman alle 11 000 EKM-kiloa vuodessa. Taloudelliseen tulokseenkin Heikki Mäkelä on tyytyväinen.
– Olemme investoineet maltillisesti. Pihattoa on laajennettu vuonna 1987 valmistuneen navetan ympärille. Rakennustyöt olemme tehneet pääosin itse.
Hankkija on ollut tilan rehukumppanina kaksi vuotta. Yhtymä käyttää Rypsi-Kronoa sekä Multi Krossi -täysrehuja ruokintakioskeissa ja lypsyroboteilla. 120 hehtaarin pelloilla viljellään nurmirehua ja suojaviljaa. Pääosan rehuviljasta tila hankkii yhteistyötiloilta. Hankkijan ruokinta asiantuntija Heidi Kinnunen laatii tilalle ruokintasuunnitelmat.
– Erillisruokinta sopii hyvin nykyisiin tiloihimme. Säilörehun kippaamme kiinteään sekoittajaan ja se jaellaan kiskoilla kulkevalla jakovaunulla, Mäkelä kertoo.
Yrittäjät eivät halua lisätä eläinmäärää, vaikka se tilojen puolesta olisi mahdollista.
– Työtä ja toimeentuloa on nyt sopivasti. Arvostan paljon vapaa-aikaa. Ehdin tavata ystäviä, olla poikieni kanssa, käydä lenkillä ja pitää välillä lomaviikkoja.
Lääkärit ovat suositelleet Heikki Mäkelälle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Se ei innosta aktiivista miestä lainkaan.
– Tykkään tehdä yrittäjän töitä. Kun on mieluisa työ, on enemmän paloa tehdä myös muita asioita vapaa-ajalla.
"Minulta ei ole jäänyt mitään tekemättä puutteellisen näkökyvyn vuoksi."
Vapaa-aika urheillen
Pyöräilystä tuli Heikille seitsemän vuotta sitten uusi harrastus. Nyt hän ajaa sähköpyörällään useita kertoja viikossa metsäteillä ja poluilla.
Heikki Mäkelä on kokenut ajan, jolloin elämä pyöri työn ympärillä. Hän havahtui asiaan seitsemän vuotta sitten.
– Ymmärsin, että niin ei voi jatkua. Hankin maastopyörän, jolla ajelin metsäteillä. Rakensin myös kuntosalin navetan kylkeen, Mäkelä muistelee.
Kun päättäväisyys on luonteessa, lähti pyöräily pian rukkasesta.
– Mietin, että olisipa hienoa pyöräillä Jäämerelle. Sain kaverin oppaaksi ja niinpä pistäydyimme Jäämerellä vuonna 2017. Matkaa kertyi tuhat kilometriä.
Samana vuonna Mäkelä alkoi pohtia triathloniin osallistumista. Innostus iski taas ja seuraavana vuonna Mäkelä oli uinut 1,9 kilometriä, pyöräillyt opaspyöräilijän johdolla 90 kilometriä ja juossut 21 kilometriä. Puolimatkan triathlonin jälkeen Mäkelä veti hetken henkeä, kunnes pari vuotta sitten tuli jälleen itsensä mittaamisen tarve.
– Lahtelainen matkaopas Ari Lähdesmäki soitti minulle parisen vuotta sitten. Hän oli lukenut harrastuksistani ja kannusti lähtemään mukaan Afrikan korkeimman vuoren, Kilimantjaron, valloitukseen. Mietin asiaa sentään muutaman sekunnin ajan, ja varasin matkan marraskuussa 2021, Mäkelä nauraa.
Heikki Mäkelä on rakentanut kuntosalin vanhaan maitohuoneeseen.
Koronapandemia viivästytti matkan toteutumista parilla vuodella, mutta nyt se on edessä. Jos kaikki menee hyvin, marraskuun 6. päivän aamuna Heikki Mäkelä kokee auringonnousun lähes kuuden kilometrin korkeudessa.
– Elämässäni ovat tällä hetkellä kaikki asiat tasapainossa. Joku voi saada hyvää oloa uudella Valtralla ajamisesta, mutta minä saan sitä mielekkäästä vapaa-ajasta, Mäkelä summaa.
Heikiltä on pakko vielä kysyä, mikä voisi olla seuraava haaste Kilimantjaron valloittamisen jälkeen. Hän vastaa aluksi, että eivätköhän haasteet riitä vähäksi aikaa. Kun teen puolen tunnin päästä lähtöä, on mies tullut toisiin ajatuksiin.
– Olen vähän miettinyt täysimittaista triathlonia. 180 kilometrin pyöräilyosuus poljetaan paratriathlonissa tandemilla. Sopivan tandemin ja pyöräilykaverin löytäminen voi viedä vähän aikaa, mutta eiköhän se järjesty, Heikki hymyilee.Meillä kaikilla taitaisi olla jotain oppimista tämän miehen elämänasenteesta.
Mäkelän Maatalousyhtymä, Perho
• Omistajat: Heikki ja Matti Mäkelä vuodesta 2006. Tilan töissä on myös Matin vaimo Eija Mäkelä ja 2 ulkopuolista työntekijää.
• Maidontuotanto: 100 lehmää, 2 lypsyrobottia, lypsypihatto ja nuorkarjatilat remontoitu v. 2016. Keskituotos vajaat 11 000 kg EKM/lehmä/vuosi.
• Viljelyala: 120 hehtaaria.
• Ruokinta: Paalisäilörehu, Hankkijan rypsi ja täysrehut ruokintakioskeihin ja roboteille. Hankkijan ruokinta-asiantuntija laatii ruokintasuunnitelmat.
Hankkija on kuuden muun yhteistyökumppanin kanssa tukemassa Heikki Mäkelän Kilimantjaron valloitusta. Heikin matkaa voi tukea rahallisesti myös Seikkaileva sokko -Facebook-sivun kautta.
Teksti ja kuvat: MARKKU PULKKINEN