Moonmilk luottaa Hankkijan rehuihin
Hyvää ei kannata vaihtaa, toteavat kuopiolaiset maidontuottajat Suvi ja Jarno Vainikainen. Moonmilk Oy:n ja Hankkijan toimiva rehuyhteistyö pohjaa jo neljännesvuosisadan taakse. Kuopion Karttulassa maitoa tuottava Moonmilk Oy on pirteä perheviljelmä. Suvi ja Jarmo Vainikainen ovat kehittäneet tilaansa suunnitelmallisesti ja tällä hetkellä karjaa on 180 päätä, josta lypsylehmiä on 110.
Vainikaiset ovat luottaneet Hankkijan rehuihin koko sen ajan, kun ovat olleet vastuussa tilan maidontuotannosta. Myös edellinen sukupolvi luotti saman talon rehuihin. – Teimme tilakaupat kotitilastani vuonna 2005, Suvi kertoo. – Jo vanhempani aloittivat yhteistyön silloisen Suomen Rehun kanssa, joten voi kai sanoa, että tilallamme on jo reilun 25 vuoden kokemus Hankkijan rehuista.
Vainikaiset ruokkivat karjansa seosrehulla ja menetelmä on ollut käytössä reilut kaksi vuotta. Seosrehuruokinta otetiin käyttöön samana kesänä, kun tilalle rakennettiin kylmäpihatto. Aluksi käytössä oli puhdas TMR-seos, mutta viime kesästä lähtien Vainikaiset ovat käyttäneet PMR-menetelmää eli täydennettyä seosrehuruokintaa. PMR-ruokinta otettiin käyttöön, kun tilalle tuli lypsyrobotti. – Lehmät saavat robotilla täydennyksenä Lypsy-Krossia, joka toimii myös houkutusrehuna, Suvi kertoo. – Huomasimme jo parsinavetan aikaan seosrehulla ruokittaessa, että korkeatuottoisimmat tarvitsivat herumisvaiheessa lisää energiaa, Suvi sanoo. Lypsy-Krossi 2:ta annetaan robotilla tuotostason mukaan siten, että lehmä saa yhden kilon rehua kymmentä maitokiloa kohti.
Hiehot ja ummessa olevat lehmät saavat omaa rehuseostaan, esittelee Suvi Vainikainen.
Moonmilk Oy on luottanut hyviksi havaittuihin Hankkijan rehuihin. Reilun 10 000 kilon keskituotos vaatii onnistunutta ruokintastrategiaa, toteavat Suvi Vainikainen ja Markku Komulainen.
Selkeää ruokintaa
Seosrehuruokinta on osoittautunut toimivaksi ja työnkäytön kannalta tehokkaaksi menetelmäksi. Vainikaisilla on traktorivetoinen kaksiruuvinen seosrehuvaunu, jolla tehdään seokset kaikille eläinryhmille. Lypsyssä olevien lisäksi seosruokinnassa ovat hiehot ja ummessa olevat lehmät sekä pikkuvasikat. – Ruokintaan kuluu päivittäin aikaa 2–3 tuntia, sanoo Jarmo.
Lypsävien seokseen lastataan kahden korjuukerran säilörehua, tuoresäilöttyä viljaa, lämpökäsiteltyä Farmarin Rypsirouhe LK:ta sekä kivennäisenä Lypsykivennäinen Tiineys +:aa. Hiehot ja ummessa olevat saavat oman seoksensa ja pikkuvasikoillekin tarjoillaan omaa seosrehuaan heti muutaman päivän ikäisestä lähtien.
Hankkijan ruokinta-asiantuntija Markku Komulainen suunnittelee Vainikaisten koko karjan ruokintasuunnitelmat. Myös muissa ostopanoksissa Vainikaiset hyödyntävät Hankkijan palveluita. – Ruokintahan lähtee liikkeelle hyvälaatuisesta säilörehusta, jota täydennetään tarpeen mukaan muilla rehujakeilla. Valkuais- ja E-vitamiinilisällä tai Farmarin Energia Mixerillä esimerkiksi, Markku huomauttaa.
Yhdessä pöydässä istutaan pari kertaa vuodessa suunnittelemassa yhteisiä tavoitteita ja tarkentamassa ruokintaa, mutta muuten tarvittavat tiedot, kuten rehujen analyysitulokset, kulkevat sähköpostitse. Vainikaiset ovat olleet hedelmälliseen yhteistyöhön syystäkin tyytyväisiä, sillä päivämaidot ovat tällä hetkellä 41,3 kg tasolla. – Helppoahan tämä on ollut. Nähdään muutaman kerran vuodessa ja messuilla, sanoo Jarmo. – Kyllähän me aina on kilpailutettu rehut, mutta hinta-laatusuhteen takia on aina Markulta ostettu, nauraa Suvi.
Toimiva yhteistyö saa maidontuottajan ja ruokinta-asiantuntijan hymyilemään.
Huolellisuutta seoksen tekoon
Markku Komulainen sanoo, että Hankkijalla on hyvää osaamista seosrehuruokinnasta jo Suomen Rehun ajalta. – Suomen Rehuhan oli ensimmäinen, joka alkoi tosissaan panostaa seosrehuruokintaan.
Viimeisimpänä uutuutena Markku on tuonut Vainikaisten karjaan nuorten vasikoiden rehuseoksen. Se koostuu oljesta ja mureista täysrehusta. Käytännössä ensin oljet sekoitetaan riittävän hienoksi seosrehuvaunussa ja sen jälkeen seokseen lisätään Primo TMR -kasvatusrehua sekä melassia. Näin tehty seos on kuivaa, joten sitä ei tarvitse tehdä päivittäin. Vainikaiset ovat tehneet satsin vasikkaseosta noin kuukauden välein. – Eli meidän vasikkamme syövät seosrehua yhden päivän ikäisestä lähtien, Suvi sanoo. Vasikoiden seosta tehdessä havaitsee hyvin myös seosrehuvaunun kunnon. Olki on saatava tasaisen pituiseksi silpuksi ja se ei onnistu tylsillä terillä. – Siitä on huolehdittava, että seosrehuvaunun terät ovat kunnossa ja riittävän terävät. Ja seos, olipa se mikä tahansa, on aina tehtävä samalla tavalla, Markku muistuttaa.