Säilörehun tarve ja laadun merkitys
Säilörehun sulavuus on tärkein ominaisuus
Säilörehua tarvitaan nautojen ruokinnassa keskimäärin 8-15 kg ka / nauta / päivä muusta ruokinnasta ja tuotostasosta riippuen. Paras hetki arvioida säilörehusadon kokonaismäärä ja laatu on syksyllä sadonkorjuun jälkeen. Säilörehun kokonaissadon perusteella arvioidaan säilörehujen riittävyys ja tarvittaessa lisätään väkirehujen osuutta ruokinnassa, jos säilörehua on niukasti.
Säilörehuanalyysi kuvaa säilörehun ruokinnallista laatua ja se voidaan ottaa raaka-aineesta ennen säilöntää tai tornista/siilosta/paaleista korjuun ja säilöntävaiheen jälkeen. Kaikki säilörehun laatua kuvaavat tekijät vaikuttavat joko rehun maittavuuteen tai rehuarvoon ja sen kautta syöntiin ja tuotokseen, mutta myös maidon koostumukseen ja laatuun. Keskeisimmät ruokinnallista laatua kuvaavat tekijät ovat säilörehun D-arvo (tavoite 680-700 g/kg ka) ja raakavalkuaispitoisuus (130-170 g/kg ka). Onnistuneen näytteenoton ja analyysitulosten tulkinnan pohjalta valitaan ruokintaan optimaalisimmat täydennysrehut.
Erilaisten säilörehujen huomioiminen ruokinnassa
Säilörehu, korkea sulavuus (D-arvo >700 g/kg ka):
- Paljon liukoisia ravintoaineita, jotka aiheuttavat nopean pötsikäymisen ja pötsin pH:n laskun. Tämä altistaa monille ruokintaperäisille häiriöille, kuten pötsin happamoituminen, sorkkakuume, juoksutusmahasiirtymä, löysyys ja puhaltuminen.
- Vähän NDF-kuitua, mikä lisää pötsin toimintahäiriöiden riskiä ja sitä kautta altistaa myöskin sorkkakuumeelle.
- Yleensä runsaasti valkuaista, joka hajoaa nopeasti pötsissä. Jos rehustuksessa ei ole riittävästi energiaa suhteessa valkuaisen määrään, osa valkuaisesta jää hyödyntämättä. Ylimääräinen valkuainen rasittaa eläimen elimistöä, lisää ympäristön typpikuormitusta ja on epätaloudellista. ⇒ Valitse täydennysrehu, jossa runsaasti sulavia kuituja ja maltillinen tärkkelyspitoisuus. Karkearehun kuitua mahdollisesti oljesta tai heinästä lisäksi.
Säilörehu matala sulavuus (D<650 g/kg ka):
- Heikompi sulavuus ja energia-arvo → laskee syöntiä ja tuotosta (pötsi täynnä).
- Matalampi valkuaispitoisuus, joka laskee tuottavuutta. ⇒ Valitse energia- ja valkuaisrikas monipuolinen väkirehu
⇒ Nosta väkirehumäärää ja mieluusti myös sen jakokertoja
Oikea säilöntä turvaa rehun maittavuuden
Nurmirehun säilönnän onnistuminen on lähes yhtä tärkeää ruokinnan kannalta kuin säilörehun hyvä sulavuus. Rehunsäilöntä on onnistunut, kun säilörehu tuoksuu happamahkolle eikä sisällä haitallisia mikrobeja tai virhekäymistä. Tällöin säilörehu on maittavaa eikä myöskään aiheuta maitoon maku- tai hajuvirheitä.
Säilörehun säilönnälliset tavoitteet:
- Kuiva-aine pitoisuus yli 27%
- Ammoniakki alle 70 g/kg typpeä
- Sokeripitoisuus 50-120 g/kg ka
- Haihtuvat rasvahapot alle 30 g/kg ka
Nurmen säilöntäaineet jaetaan karkeasti happopohjaisiin ja biologisiin säilöntäaineisiin. Happoon perustuvat säilöntäaineet laskevat pH:n nopeasti. Happosäilöntäaineet luovat myös maitohappokäymiselle suotuisan ympäristön ja hapot estävät haitallisten mikrobien kasvua. Biologisten säilöntäaineiden toiminta perustuu maitohappobakteeriymppeihin. Maitohappobakteerit käyttävät säilörehun sokereita maitohapon muodostamiseen. Maitohappo laskee rehun pH:n nopeasti alas, minkä ansioista säilöntäprosessi tapahtuu oikein ja virhekäymisen riski pienenee.