Hankkijan rehuteollisuus - 100 vuotta rehuinnovaatioita
Vuosisadan alkupuolella kotieläintuotantoa rajoitti pula energiasta ja valkuaisesta ruokinnassa. Niin Pellervo-lehti kuin viljelijätkin esittivät vaatimuksen, että tätä ongelmaa ratkaisemaan Hankkijan pitäisi perustaa "väkirehujen sekoituslaitos". Hankkijan johtokunta esittelikin 12. kesäkuuta 1926 hallintoneuvostolle investointisuunnitelman ja Helsingistä Malmin aseman läheltä ostettiin kilpailijalta Agrokselta kiinteistö, jota oli aikaisemminkin käytetty rehuraaka-aineiden jauhamiseen ja sekoittamiseen. Helsingin yliopiston assistentti maisteri Lauri Paloheimo palkattiin vastaamaan "väkirehusekoitusten valmistuksesta ja niitä koskevasta propagandasta".
1920-luvulla Hankkija toimitti rehuraaka-aineet kierrätettävissä hurstisäkeissä.
1926 Hankkija aloitti paperisäkkien käytön. Tällä estettiin suu- ja sorkkataudin leviämistä.
Mylly- ja sekoituslaitos kunnostettiin tarkoitukseensa sopivaksi ja elokuussa 1926 Hankkija valmisti ja toimitti kauppoihin ensimmäistä nautarehuaan "Hankkijan väkirehuseos N:o 1:stä", joka sai myöhemmin jatkoksi edullisemman version "Hankkijan väkirehuseos N:o 2". Tipu-kananrehuseoksien valmistus aloitettiin 1929. Hankkijan rehuissa uutta oli tutkimuksiin perustuva koostumus ja raaka-aineiden sekoitussuhteet, joilla pyrittiin saamaan rehuseoksiin hyvä valkuais- ja aminohappotasapaino. Väkirehujen sekoituslaitoksen johtajasta Lauri Paloheimosta tulikin myöhemmin Helsingin yliopiston kotieläintieteen professori.
Rehuntuotanto kasvoi tasaisesti aina talvisotaan asti, mutta sota pysäytti rehuraaka-aineiden tuonnin ja laadukkaista raaka-aineista oli pulaa. Ratkaisuna alettiin valmistaa selluloosarehua nautojen, sekä armeijan ja metsätyömaiden hevosten tarpeisiin. Rehuselluloosaa oli pakko täydentää kivennäisillä ja tämän seurauksena kivennäisrehujen valmistaminen kehittyi.
1934 Malmin väkirehusekoittamo paloi ja Hankkija osti SOK:lta Malmilta uuden kiinteistön ja rakensi sinne rehutehtaan.
Sodan jälkeen rehuraaka-aineiden saatavuus parani ja tehtaita rakennettiin
Hankkija osti Kolpista Pietarsaaresta 1951 tehtaan palvelemaan Pohjois-Suomen asiakkaita. 1955 Hankkija rakensi kolmannen tehtaan Korialle palvelemaan Kymenlaakson ja Itä-Suomen asiakkaita. Sijainti sopi myös 1950 luvun bilateraalisen kaupan henkeen. Neuvostoliitosta ostettiin rehuraaka-aineita, ne tuotiin junalla Korialle ja jalostettiin siellä rehuiksi. Seuraavaksi Hankkija rakensi 1959 Turkuun modernin ja pitkälle automatisoidun tehtaan, joka korvasi yli 30 vuotta toimineen Malmin vanhan rehusekoittamon.
1965 Hankkija rakensi Seinäjoelle suuren viljavaraston ja siemenkeskuksen. Sen yhteyteen rakennettiin 1968 rehutehdas. Maakunnasta tarvittiin paljon raaka-ainetta ja Hankkija olikin kehittämässä voimakkaasti Etelä-Pohjanmaan siirtymistä heinän ja kauran tuottamisesta ohran ja vehnän viljelyyn. Sittemmin Seinäjoen tehdas paloi ja uusi ja moderni tehdas nousi vanhan tilalle 1977.
Etikettien liimausta Turun tehtaalla 1960-luvulla
Rehuautoa lastataan käsin Turun tehtaalla 1960-luvulla.
Hankkija panosti alusta alkaen ruokinnan tutkimustoimintaan
Ensimmäinen koekanala valmistui 1958 Anttilaan.
Hankkija toi vuonna 1956 markkinoille ensimmäisen sianrehusekoituksensa, Hankkijan sianrehuseos A:n ja myöhemmin loppukasvatusrehu O:n. Sianrehuseosten ympärille rakennettiin 1960-luvulla kuluessa Nasu-tuoteperhe, josta kasvoi sikatalouden voimistuessa volyymiltaan Hankkijan suurin rehutuoteryhmä.
Syksyllä 1957 Hankkija alkoi valmistaa Malmilla rakeistettuja kananrehuseoksia. Rakeistus oli tekninen uutuus, joka toi mukanaan parempaa rehuhygieniaa, se esti raaka-aineiden lajittumisen ja se toimi hyvin automaattiruokkijoissa.
Anttilan koetilalla kehitettiin mm. 1950-luvun lopulla Suomeen tuotujen broilerien ruokintaa. 1965 Anttilaan rakennettiin minkkikoetarha, jossa kehitettiin turkiseläinrehuja. Nikkilän koetilalla puolestaan tehtiin nautakarjan ruokintatutkimuksia. Sikojen rehututkimus hoidettiin ulkopuolisten koetilojen kanssa.
Rehuteollisuuden kasvu oli huimaa: vuosina 1960–1980 rehuseosten valmistus Suomessa kasvoi tonneissa laskettuna kymmenkertaiseksi. Samalla vanhastaan verraten pienestä toimialasta tuli suurteollisuutta, jonka markkinajohtaja Hankkija oli.
Hankkija käynnisti 1982 kotieläintilojen TuMa-ohjelman. Ohjelmassa kehitettiin maatilojen tuotanto-olosuhteita, suunniteltiin tilan täydennysrehujen tarvetta ja tehtiin uuden ATK-tekniikan avulla rehunkäyttölaskelmia. Seuraavaksi aloitettiin kotoisten rehujen analysointi ja uuden lineaarisen optimoinnin avulla alkoi tavoitehakuisten ruokintasuunnitelmien teko.
Suomen Rehu nousee maan johtavaksi rehuvalmistajaksi
Suomen Sokeri Oy:lla oli 1980-luvun alussa hallitseva asema Suomen sokerimarkkinoilla. Se oli jo pitkään toimittanut sokerivalmistuksen sivutuotteina syntynyttä melassia ja melassileikettä suoraan karjatiloille sekä rehuteollisuudelle raaka-aineiksi. Kasvua hakiessaan yritys otti 1980-luvun alussa suunnakseen rehuteollisuuden ostamalla Turun Muna Oy:n koko osakekannan vuonna 1981. Turun Muna oli yksi maan suurimmista rehuyrityksistä, jolla oli erityisen vahva asema suurimpana siipikarjarehujen valmistajana. Yhtiö oli aloittanut rehuvalmistuksen Hankkijan kanssa samana vuonna 1926.
Suomen Sokeri (vuodesta 1989 Cultor) jatkoi yrityskauppojaan vuonna 1982 ostamalla Hankkijan kanssa Suomen suurimmasta rehuvalmistajan tittelistä kilpailleen Vaasanmylly Oy:n (aiemmin Vaasan Höyrymylly Oy). Vaasanmyllyn osto oli Suomen elintarviketeollisuuden siihenastisen historian suurin yrityskauppa. Suomen Sokerin haltuun tuli yrityskauppojen jälkeen yhteensä seitsemän eri rehutehdasta, mutta rakennesaneerauksen jälkeen käyttöön jäi kolme: Turun Sampola, Vaasan Klementtiä ja Kotka. Nämä yhdistettiin vuonna 1985 yhtiöön, jonka nimeksi tuli Suomen Rehu Oy.
Suomen Rehu ostaa Hankkijan rehuliiketoiminnan
Keskusosuusliike Hankkija joutui kasvaviin vaikeuksiin velkarahalla tehtyjen investointien seurauksena 1980-luvulla. Ratkaisuksi haettiin toimintojen yhtiöitämistä ja keskittymistä rakennusteollisuuteen. 1987 perustettiin Hankkija-Maatalous Oy ja sinne siirrettiin Hankkijan perinteiset toimialat maatalouskauppa ja rehuteollisuus. 1988 kilpailu kahden osuustoiminnallisen maatalouskaupan välillä loppui, kun SOK ja Hankkija tekivät sopimuksen Hankkija-Maatalous Oy:n omistamisesta tasaosuuksin. Tämän sopimuksen yhteydessä rehuteollisuus siirrettiin Hankkija Rehuteollisuus -yksikkönä osaksi emoyhtiö Hankkija-Yhtymää, josta tuli myöhemmin Novera-Yhtymä Oy.
Suuren talouslaman iskiessä Suomeen vuonna 1990 velkainen ja suhdanneherkkään rakennusteollisuuteen vahvasti panostanut Novera joutui pulaan. Velkojapankkien painostuksen seurauksena Novera taipui myymään kannattavimman osansa, Hankkija Rehuteollisuuden, Cultor-konserniin Suomen Rehu Oy:lle keväällä 1992. Samassa kaupassa siirtyi myös Tuottajain Rypsi Oy.
Yrityskauppojen jälkeen Suomen Rehu aloitti voimakkaan saneerauksen. Korian rehutehdas suljettiin ja tuotanto keskitettiin Vaasanmyllyltä ostettuun Kotkan rehutehtaaseen. Turun Raunistulan tehdas suljettiin seuraavana vuonna ja tuotanto keskitettiin Turun Munalta hankittuun Turun Sampolan tehtaaseen. Vaasanmyllyltä ostettu Vaasan tehdas keskittyi erikoisrehujen valmistukseen. Kolppi myytiin ja tuotanto keskitettiin Hankkijalta ostettuun Seinäjoen tehtaaseen.
Suomen Rehun omistaja Cultor (ent. Suomen Sokeri) oli hyvin tutkimuskeskeinen konserni, ja tämä näkyi myös rehuteollisuuden tuotekehityksessä. Cultorin kansainvälistä menestystä tavoitellessa Finfeeds International-liiketoiminnassa tuotettiin mm. rehuentsyymeitä, joilla oli merkittävää kansainvälistä kasvupotentiaalia.
Yrityskauppojen myötä Suomen Rehusta tuli selkeä markkinajohtaja.
Omistajat vaihtuvat tiuhaan ja Hankkijan rehuteollisuus palaa Hankkijalle
Danisco ja Cultor sopivat liiketoimintojensa yhdistämisestä vuonna 1999. Yrityskaupan yhteydessä ydinliiketoiminnoista poikkeavat liiketoiminnot myytiin, näihin kuului myös Suomen Rehu. Suomen Rehun uudeksi pääomistajaksi tuli valtionyhtiö Avena Yhtiöt, pienemmät omistusosuudet menivät Kemira Agrolle ja Suomen Rehun johtoryhmälle. Avena Yhtiöt oli EU-jäsenyyden yhteydessä lakkautetusta Valtion Viljavarastosta muodostettu konserni.
Vain kolme vuotta myöhemmin vuonna 2002 Avena Yhtiöt solmivat yrityskaupan, jossa pääosa Avenan toiminnoista myytiin Lännen Tehtaat Oy:lle. Kaupan yhteydessä Suomen Rehun johto luopui osakkeistaan, mutta Kemira Agro jäi vähemmistöosakkaaksi Suomen Rehu Oy:öön. Lännen Tehtaat oli taustaltaan maataloustuottajien omistama sokeriyhtiö, joka oli listattu pörssiin. Lännen Tehtaat oli 1950-luvun alusta asti tuottanut sokerinjalostuksensa sivuvirtana melassileikettä karjankasvattajille. Konserniin kuulunut Lännen Rehu Oy oli valmistanut myös täysrehuja Säkylän tehtaassaan vuodesta 1985 alkaen. Lännen Tehtaan osti Kemira Agron vähemmistöosuuden Suomen Rehusta vielä vuonna 2004.
Rehukauppa oli muuttumassa perinteisestä myymälän ja asiakkaan välisestä kaupasta business to business -tyyppiseksi suoramyynniksi. Kun keskusliikkeet uhkaavasti olivat jäämässä sivuun rehukaupasta, SOK:n omistama Hankkija-Maatalous Oy kiinnostui Suomen Rehun ostamisesta. Sopimus kaupasta saatiin aikaiseksi tammikuussa 2007. Kaupan myötä Hankkijalle siirtyivät myös Lännen Rehu Oy, Hiven Oy ja SIA Baltic Feed, sekä puolet Farmit Website Oy:stä ja enemmistö Movere Oy:stä. Suomen Rehun, Lännen Rehun ja Hankkija-Maatalouden myyntiorganisaatiot yhdistettiin. Näin Hankkijan rehuteollisuus palasi takaisin Hankkijalle, mutta matkan varrella Turun Munalla ja Vaasanmyllyllä vahvistuneena.
SOK myi Hankkija-Maatalouden osakkeet vuosien 2012-2016 aikana Danish Agrolle ja Hankkija pääsi mukaan ison kansainvälisen toimijan hankinta- ja kehitysverkostoon. Samalla yhtiön virallinen nimi muuttui Hankkija Oy:ksi. Hankkijan rehubrändinä toiminut Suomen Rehu vaihtui Hankkija-brändiksi vuonna 2018.
Seinäjoen rehutehdas sijaitsee hyvällä viljantuotantoalueella ja palvelee Pohjanmaan karjatiloja.
Hankkijan rehututkimus on panostanut paljon kotieläinten suoliston kunnon tukemiseen
Etenkin 1950-luvun jälkipuolella rehuissa käytettiin antibiootteja, koska ne vähensivät ripulia ja paransivat rehuhyötysuhdetta ja kasvua. 1990-luvulla havahduttiin antibioottien käytön ongelmiin ja resistenssien bakteerikantojen syntyyn. Ymmärrettiin, että antibioottilääkinnän sijaan olisi parempi tukea kotieläinten kuntoa ja vähentää niiden sairastuvuutta. Viiden vuoden tutkimustyön jälkeen 1999 Suomen Rehu lanseerasi suoliston kuntoa tukevan hiivahydrolysaatteihin perustuvan Progut®-tuotteen. Seuraavaksi Hankkija toi markkinoille 2014 mäntyöljyn resiinihappoihin perustuvan Progres®-tuotteen, jolla oli merkittävä positiivinen vaikutus suoliston kuntoon.
Suomen Rehu luopui rehuantibiooteista 1990-luvun lopussa, Suomi kielsi ne 1999 ja Euroopan unioni vuoden 2006 alusta. Nykyisin vain antibioottien lääkinnällinen käyttö on sallittua.
1990-luvulla lypsyrobotit ja seosruokinta alkoivat yleistyä, ja Suomen Rehu lanseerasi Farmarin komponenttirehut. 2000-luvulla ruokinnan suunnittelu nousi uudelle tasolle tilakohtaisesti räätälöityjen Sopivarehujen ja -kivennäisten myötä. Viime vuosina maitotilojen ruokinnan tuottavuutta on parannettu lypsyrobottitiloille suunnatun Online-Onnikin sekä muiden ruokintapalveluiden avulla.
Lypsylehmien tuotostason noustessa myös eläinterveydestä huolehtiminen on välttämätöntä. Esimerkiksi Acetona-energiarehut ja Kulta-rehutuotteet on suunniteltu varmistamaan elimistön normaalia toimintaa ja eläinten tuottavuutta tietyissä tuotantovaiheissa.
80-luvulta 2000- luvulle lehmien keskituotos on noussut 5000 kilosta yli kymmeneen tuhanteen vuodessa. Parhaiden karjojen keskituotos ylittää jo 15000 kg vuodessa. Samanlaista kehitystä on ollut myös sikojen, broilereiden ja munivien kanojen kasvussa ja tuotoksessa. Eläinten ravitsemuksella on ollut tässä merkittävä rooli.
Tänään Hankkija on alansa markkinajohtaja ja panostus tutkimukseen jatkuu
2024 Hankkija toi markkinoille turpeen kuituihin ja humushappoihin perustuvan ProHumi® -tuotteen. ProHumi® on eläinten suoliston toimintaa ja tuottavuutta tukeva, uusi ja ainutlaatuinen rehuaine. 2024 Hankkija lanseerasi myös Progresin resiinihappoihin ja mäntyöljysaippuaan perustuvan ResiPro®-pesuaineen.
Tänään Hankkijalla on tehtaita Seinäjoella, Turussa ja Kotkassa. Se toimii valtakunnallisesti ja valmistaa rehuja kaikille kotieläimille. Hankkija on ainut yritys Suomessa, joka tekee merkittävää kansainvälisen tason rehu- ja ruokintatutkimusta oman henkilökuntansa ja kansainvälisen tutkimusverkostonsa kanssa.
