Herneestä ja härkäpavusta kotimaista valkuaista sioille

Kun soijatuotteille etsitään korvaavia valkuaisrehuja, ovat herne ja härkäpapu ehdottomasti lupaavimmat vaihtoehdot.

Palkoviljoilla on hyviä ominaisuuksia paitsi ruokinnallisesti myös peltoviljelyssä. Herne ja härkäpapu tuovat oivan lisän vilja- ja karjatilan viljelykiertoon. Ne katkaisevat viljakasvien tautipainetta ja ovat hyviä esikasveja niin syys- kuin kevätviljoille. Sekä herneen että härkäpavun juuristo on viljoja vahvempaa ja jättävät hyvän kasvupohjan viljoille.

"Herneen ja härkäpavun käyttö tilaseoksissa tuo merkittävää säästöä ruokinta-kustannukseen"

Hankkija on tehnyt pitkäjänteistä yhteistyötä Snellmanin kanssa soijattomien, GM-vapaaseen ruokintaan soveltuvien ruokintaratkaisujen kehittämiseksi. Ruokintakonseptien avulla on pystytty merkittävästi vähentämään soijan käyttöä kaikissa eläinryhmissä. Snellmanin Superior-ruokintakonseptissa herneellä ja härkäpavulla on keskeinen rooli, kun tähdätään hyviin tuotantotuloksiin ja lihan laatuun. Samoin on yhteistyössä panostettu uusien lajikkeiden testaukseen käytännön tiloilla havaintolohkojen muodossa. Viime kesänä seurattiin Greenway-herneen menestymistä Marko Levosen pelloilla Koski Tl:ssä.

Herneen viljely on kasvattanut suosiotaan ihan hyvästä syystä

Herne on monista ennakkoluuloista poiketen suhteellisen vaivaton kasvi viljellä. Kylvössä tärkeintä on kylvää sopivan kosteaan maahan, n. 5–8 cm syvyyteen, jotta herne itää tasaisesti. Tasainen kasvusto pysyy helpommin pystyssä, mikä helpottaa puinnin onnistumista. Typpilannoitus tulee olla maltillinen, jotta herneen oma typensidonta lähtee käyntiin. Rikkakasvintorjunnasta kannattaa huolehtia riittävän ajoissa. Herne varjostaa hyvin ja myöhemmässä kasvunvaiheessa rikat eivät enää pääse valtaamaan kasvustoa.

Kesän olosuhteet olivat haastavat herneen sadonmuodostukselle

Seurasimme kesän ajan Greenway-herneen kasvua ja kehitystä havaintolohkolla Marko Levosen tilalla Koski Tl:ssa. Greenway puitiin 7.8.2021 ja se selvisi kesän haasteellisista olosuhteista paljon paremmin kuin lohkon verrokkilajike.

Greenwayn satotaso oli selkeästi korkeampi, vaikka kesän olosuhteet olivat haastavat sillekin. Greenway lähti kasvuun hyvin ja selvisi hyvin kevään pahimmista vesisateista. Herneen kukinta alkoi juuri pahimpaan hellejaksoon, ja lämpöstressin takia kukinta-aika loppui liian lyhyeen. Viimeiset kukinnot abortoituivat, palkoja muodostui vähän ja ne jäivät lyhyiksi, mikä näkyy suoraan satotasoissa.

Greenway on satoisa lajike, joka erottuu satoisuudessa muista hernelajikkeista etenkin savimailla. Greenwayn siementä tulee saataville syksyn aikana.

Herne ja härkäpapu ovat erinomaisia valkuaisrehuja sioille

Herne ja härkäpapu soveltuvat hyvin sikojen ruokintaan, ja niitä käytetään laajasti Hankkijan täys- ja täydennysrehuissa. Lisäksi Hankkijalla on tarjolla omat täydennysrehut tilanteisiin, joissa tilalla on käytettävissä runsaasti palkoviljoja.

Tilaseoksissa herneen käyttö tuo merkittävää säästöä sekä emakoiden että lihasikojen ruokintakustannukseen. Herneen valkuaispitoisuus on yleensä noin 23 % kuiva-aineesta, mutta se ja rehuvilja kannattaa analysoida ruokinnan suunnittelua varten. Herneen käyttömäärään vaikuttaa myös viljan valkuaispitoisuus. Hankkijan laboratoriossa analysoidaan myös hernettä ja härkäpapua ja käytössänne on Optimi-palvelu, joka toimii ympäri vuoden.

Marko Levosen tilalla herneet käytetään tällä hetkellä lihasikojen ruokinnassa. Herneen käyttömäärä on 17–20 % tuotantovaiheesta riippuen. Käytössä on erityisesti palkoviljaruokintaan kehitetty Maatiaispossu Papu Tiiviste.

– Herne maistuu lihasioille hyvin. Viimeksi kun ruokinta muuttui, ja käyttöön tuli Maatiaispossu Papu Tiiviste, ei käytännön ruokinnassa tarvinnut tehdä mitään muutoksia, Marko Levonen kertoo.

Myös härkäpapu sopii erittäin hyvin sikojen ruokintaan. Paras hyötysuhde saadaan lihasikojen ruokinnassa, missä lisäbonuksena on hyvä vaikutus lihan laatuun. Härkäpavussa on valkuaista yleensä noin 30 % kuiva-aineesta. Härkäpavun sopiva käyttömäärä on 10–15 % rehuseoksesta, mutta porsaille sitä ei juurikaan suositella heikomman maittavuuden vuoksi. Käyttömäärää kannattaa nostaa erityisesti lihasian kasvatuksen alkuvaiheessa asteittain.


Teksti: Tuomas Uusitalo ja Johanna Daka, Hankkija Oy
Kuva: Oskari Virtanen