Ruokinnalla voidaan vähentää karjunhajua
Valtioneuvosto on juuri antanut eduskunnalle esityksen laiksi eläinten hyvinvoinnista. Eläinsuojelulain korvaava eläinten hyvinvointilaki kieltää karjuporsaiden kirurgisen kastroinnin 12 vuoden siirtymäajan päätyttyä. Kastroinnista luovutaan, koska se on porsaille kivulias, hyvinvointia heikentävä toimenpide.
Kastroinnin tarkoituksena on estää karjunhajun muodostuminen sianlihaan. Karjunhaju kehittyy joidenkin karjuyksilöiden lihaan niiden tullessa sukukypsäksi. Hajua aiheuttavat karjun kiveksissä muodostuva androstenoni sekä paksusuolen mikrobien tuottama skatoli.
Kun kastrointi loppuu, tarvitaan erilaisia ratkaisuja vähentää karjunhajun riskiä sianlihassa. Karjunhajua on tutkittu ulkomailla paljon ja siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten eläinaines, karjun ikä sekä ruokinta, olosuhteet ja tuotannonhallinta karjujen kasvatuksessa. Hajuriskiä ei voida kuitenkaan kokonaan poistaa, ja sen vuoksi tarvitaan myös menetelmä tunnistaa haisevat ruhot teurastamossa. Näin karjulle haisevien ruhojen liha voidaan ohjata tuotteisiin, joissa haju laimenee tai ei tule esiin. Yhteistyössä Hankkijan kanssa olemme viime vuosina selvittäneet, millaisella ruokinnalla ja kuinka paljon karjunhajun riskiä voidaan pienentää. Tavoitteena on kehittää karjuille pääosin kotimaisiin raaka-aineisiin perustuva ruokinta, jolla karjunhajun riski on vähäinen.
Rehusta energiaa mikrobeille
Karjujen loppukasvatusrehu suunniteltiin niin, että siinä on matala valkuaispitoisuus, mutta se täyttää karjujen korkeamman aminohappotarpeen imisiin ja leikkoihin verrattuna. Lisäksi rehuihin valittiin raaka-aineita, joissa on fermentoituvia hiilihydraatteja paksusuolen mikrobeille energian lähteeksi. Tämä siksi, että mikrobit eivät hajottaisi valkuaisaineita energian lähteeksi ja tuottaisi siten skatolia. Lisäksi rehussa on kuituja, jotka edistävät ruokasulan kulkua suolistossa ja vähentävät siten skatolin imeytymistä.
Loppuruokinta on myös soijaton ja siinä on hyödynnetty kotimaisia palkokasveja. Ratkaisua ei haettu yksittäisestä raaka-aineesta tai lisäaineesta, vaan kokonaisuudesta: optimoidusta raaka-ainevalikoimasta ja ravintoainekoostumuksesta, joka vähentää skatolin muodostumista ja kertymistä silavaan. Selvitimme myös, kuinka kauan tällaista rehua pitäisi syöttää.
"Karjunhaju tulee esiin, kun lihaa kypsennetään."
Ensimmäisten ruokintakokeiden tulokset ovat lupaavia. Ne osoittavat, että skatolin kertymistä silavaan voidaan vähentää merkittävästi optimoidun ruokinnan avulla. Selkäsilavan skatolipitoisuus puolittui tavanomaiseen ruokintaan verrattuna.
Noin kolmen viikon loppuruokinta oli riittävä vähentämään silavan skatolipitoisuutta, mutta androstenonin pitoisuuteen ruokinta ei vaikuttanut. Optimoidulla ruokinnalla skatolin 0,2 μg/g raja-arvon ylittäneiden ruhojen osuus pieneni noin 13:sta muutamaan prosenttiin.
Karjujen ruokinnan tutkimista ja kehittämistä jatketaan, jotta karjuja voidaan tulevaisuudessa kasvattaa ilman huolta pahalle haisevasta sianlihasta.
Silavan skatolipitoisuus. Optimoitu loppukasvatusrehu vähensi silavan skatolipitoisuutta karjuilla, joiden teuraspaino oli noin 96 kg.
Karjunhajun aiheuttajat
Figen Oy:n Längelmäen testiasemalla on kasvatettu karjuja yli 15 vuoden ajan osana jalostusohjelmaa. Se on antanut samalla hyödyllistä tietoa karjujen ruokinnasta, kasvatuksesta ja lihan laadusta, ja myös mahdollisuuden tutkia karjunhajuun vaikuttavia tekijöitä.
Androstenoni on feromoni, jolla on tärkeä rooli sikojen lisääntymisessä. Nuorilla karjuilla androstenonia muodostuu vähän, mutta sen tuotanto kasvaa sukukypsyysiässä. Androstenonin pitoisuus on kohtalaisesti periytyvä ominaisuus, sitä voidaan eläinjalostuksen keinoin vähentää. Se ei saisi kuitenkaan heikentää sikojen hedelmällisyyttä.
Skatolia muodostuu paksusuolessa mikrobien pilkkoessa tryptofaani-aminohappoa. Suolesta imeytynyt skatoli kuljetetaan maksaan, missä sitä hajotetaan. Skatoli voi myös varastoitua silavaan. Silavan korkeita skatolipitoisuuksia havaintaan vain karjuilla, vaikka skatolia on imisien ja leikkojen suolistossa yhtä paljon.
Sekä androstenonin että skatolin pitoisuudessa on eroja sikarotujen ja -linjojen välillä. Karjulle ominainen haju on sikojen lisääntymisen kannalta hyvin tarpeellinen, mutta sianlihaan sitä ei haluta. Karjunhaju tulee esiin, kun lihaa kypsennetään. Androstenoni haisee virtsalta. Kaikki eivät sitä kuitenkaan tunnista tai koe epämiellyttäväksi. Skatolin hajun useimmat tunnistavat, se haisee lannalta. Hajuvirheen raja-arvoina pidetään 1,5 μg androstenonia ja 0,2 μg skatolia grammassa rasvaa.
Teksti ja kuvat: Kirsi Partanen, kehityspäällikkö, Figen Oy