Salmonellasta ja sen torjunnasta sikatiloilla

Miksi Salmonellaa pelätään?

Ihmiseen välittynyttä infektiota, joka on lähtöisin eläimestä, nimitetään zoonoosiksi. Tartunnan voi saada joko nauttimalla kontaminoitua (pilaantunutta) eläinperäistä ravintoainetta tai olemalla kosketuksissa sairaaseen eläimeen. Tartunnan aiheuttamat oireet vaihtelevat lievistä hengenvaarallisiin. EU:ssa raportoidaan vuosittain yli 320.000 zoonoositartuntaa, mutta luultavasti tapauksia on huomattavasti tätäkin enemmän (European Food Safety Authority & European Centre for Disease Prevention and Control, 2015). Pääasiallisimpia zoonoositartunnan aiheuttajia EU:n alueella ovat Salmonella, Kampylobakteeri, Yersinia, Listeria ja patogeeninen E.coli.

Merkittävimmät sikaperäiset patogeenit ovat Salmonella ja Yersinia. Nämä patogeeniset bakteerit elävät tartunnan saaneen eläimen ruoansulatusjärjestelmässä ja voivat levitä sonnan saastuttamasta karsinasta siellä oleviin terveisiin yksilöihin (Van Damme, 2015).

Salmonella-suku

Yksinkertaistaen voidaan todeta, että Salmonellaa on kaksi haaraa, joista toisen kantamuotona on Salmonella enterica ja toisen Salmonella bongori. Näistä Salmonella enterica jakautuu edelleen kuuteen alalajiin ja yli 2500 serotyyppiin. Tässä joukossa ovat yleisimmät EU:n sikatiloilta tunnistetut salmonellabakteerikannat, nimittäin Salmonella Derby ja Salmonella Typhimurium.

Salmonellan esiintyminen EU-maissa

Vuoden 2008 lopulla EU:n teettämän selvityksen(Journal of EFSA 2009, 1377) mukaan 24 jäsenvaltiosta 21:n porsastuotannosta löytyi Salmonellaa. Arvion mukaan salmonellatartunnan saaneita tuotantotiloja oli EU:ssa yli 33 % jakautuen epätasaisesti eri maiden osalle. Esimerkiksi Hollannissa tarkastettiin 212 porsastilaa, niistä 55,7 %:ssa oli Salmonellaa, Espanjassa 53 %, Irlannissa 47 %, Englannissa 44 %, Italiassa 44 %, Portugalissa 43 %, Tanskassa 41 %, Ranskassa 39 %, Saksassa 21 % ja Ruotsissa, Norjassa sekä Suomessa 0 %.

Tartuntareitit

ETT:n jäsentiedotteessa No. 4.17 (21.12.2017) asiantuntijaeläinlääkäri Olli Ruoho kirjoittaa aiheesta nimellä ”Muun materiaalin kuin rehun salmonellariskit”. Siinä hän toteaa, että valtaosa nauta- sika- ja siipikarjatilojen salmonellatartunnoista on ympäristöperäisiä eli haittaeläimet, linnut ja jyrsijät ovat päässeet kontaminoimaan salmonellapitoisilla ulosteillaan rehuvarastoja tai ruokintalaitteita sekä eläinten juoma-astioita.

Artikkelin mukaan saattaa kuivikkeena tai virikemateriaalina käytetty olki olla salmonellariski, jos olkivaraston suojauksesta ja haittaeläintorjunnasta ei ole huolehdittu. Olkipaaleihin pesiytyneet jyrsijät voivat kantaa salmonellatartuntaa ja joutuessaan sikojen ulottuville ja edelleen niiden syötäväksi aiheuttaa tartunnan.

Artikkelissa todetaan myös, että tiloille saatetaan tarjota salmonellariskin sisältävää materiaalia energiantuotantoon. Tämä voi muodostua tartuntalähteeksi varsinkin, jos poltettavan materiaalin varasto sijaitsee lähellä sikalarakennuksia, jolloin salmonellapitoinen pöly voi kulkeutua sikalan sisätiloihin tai rehuvarastoihin.
Kotimainen teollinen rehu tai tilojen välinen viljakauppa on artikkelin mukaan varsin haitatonta. Sitä vastoin lämpökäsittelemättömän tuontivalkuaisen käytön osalta on kuitenkin syytä varoa salmonellariskiä.

Tartunnan torjuntakeinoja

1. Ympäristö

Kuten edellä on kerrottu, Suomessa todetut salmonellatartunnat ovat valtaosin olleet ympäristön eivätkä niinkään käytetyn rehun aiheuttamia. Näin ollen tiloilla toimenpiteiden tulee keskittyä ympäristöuhkien torjuntaan. Toimenpiteiden suunnittelussa ETT / Sikavanohjeistus tilan tautisuojauksesta sisältää kattavan keinovalikoiman eläintautien ulkoisesta ja sisäisestä torjunnasta. Painopiste on tuotantotilojen ja rehuvarastojen siisteydessä, hygieniassa, jyrsijöiden eliminoinnissa ja lintujen hallinnassa sekä raaka-aineiden mikrobiologisessa seurannassa.

2. Ruokintalaitteisto

Koska rehu on harvemmin salmonellatartunnan lähde, ei sitä voi olla myöskään käytännössä suljettu ruokintajärjestelmä. Tosin systeemissä on kuitenkin heikko lenkki, nimittäin kaukalo. Kaukalo on avoin, jonka sisältämään liemirehuun pääsevät mahdollisesti salmonellatartunnan saaneet jyrsijät ja porsaat. Nämä voivat infektoida vielä jäljellä olevan liemirehun ja levittää salmonellaa samalla kaukalolla syöviin terveisiin yksilöihin.
Vuonna 2009 rehusta johtuneen salmonellaepidemian riehuessa ohjeistettiin tiloja hapottamaan liemirehu siten, että sen pH on korkeintaan 4, mieluummin jonkin verran tämän alle. Mikrobiologisesti annettu ohjeistus on ymmärrettävä, koska salmonellan kasvu pysähtyy noin pH:ssa 4 ja elossa olevat salmonellabakteerit alkavat tuhoutua, kun happamuus laskee alle pH:n 4. Periaatteessa salmonellan tuhoaminen hapotuksella tulisi kohdistua vain kaukalossa olevaan liemirehuun, mutta käytännön syistä hapotus tehtiin jo sekoittajassa. Hyvin happamassa liemirehussa salmonellan kasvu estyy, mutta sama pätee myös niin sanotun hyvän käymisen maitohappobakteerikantaan, sitä ei synny.

- Onko liemirehun hapotukseen käytettävissä olevilla hapoilla eroja?

Liemirehun pH:n säätäminen esimerkiksi yllä mainittuun 4:ään, käy periaatteessa millä tahansa hapolla. Käytännössä kuitenkin pH:n säätäminen on suoritettu epäorgaanisia happoja vähemmän aggressiivisilla orgaanisilla hapoilla. Maataloudessa laajalti ja lähes yksinomaan käytetyt muurahaishappo ja propionihappo tai näiden seokset ovat tulleet tavaksi käyttää myös liemirehun valmistuksessa. Orgaanisia happoja on kuitenkin lukuisia muitakin, joiden käyttöä on tutkittu myös Salmonellan torjunnassa. Oheisessa taulukossa on esitetty kymmenellä eri orgaanisella hapolla tehtyjen in vitro-seulontakokeiden tulokset salmonellatartunnan saaneista porsaista otetuilla suolistonäytteillä (Christophe Paulus, Matthias Wiemann and Rolando Valientes, DSM Nutritional Products, Pig Progress, June 22, 2011).

Kysymyksiä ETT:n asiantuntijaeläinlääkäri ELL Olli Ruoholle

Kysymys: Pitääkö paikkansa, että Suomen sikaloissa tavatut salmonellatartunnat ovat valtaosin muusta kuin käytetystä teollisesta rehusta johtuvia?

Vastaus: Kyllä, tämä pitää paikkansa. Valtaosa sikaloiden salmonellatartunnoista on peräisin tuotantoympäristössä oleskelevista haittaeläimistä eli linnuista ja jyrsijöistä, joiden salmonellaa sisältäviä ulosteita on tavalla tai toisella joutunut sikojen rehuun tai kuivikkeisin. Siat saavat salmonellatartunnan aina suun kautta.

Kysymys: Kun eläin on saanut tartunnan ja se on todettu ympäristöperäiseksi, voidaanko Salmonella eliminoida eläimestä liemirehun happamuutta lisäämällä?

Vastaus: Ei voida. Ruoansulatusjärjestelmän toiminnallisen pH:n muuttaminen tavanomaista happamammalla liemirehulla salmonellan kasvua estävälle tasolle johtaa pahimmillaan eläimen kuolemaan. Salmonellan leviämistä rehun ja ruokintalaitteiden välityksellä voidaan kuitenkin ehkäistä alentamalla liemirehun pH noin 4:ään, jolloin salmonellabakteerit lakkaavat lisääntymästä. Näin alhaisessa pH:ssa rehun maittavuus kuitenkin kärsii.

Kysymys: Onko mahdollista, että salmonellatartunnan saaneen emakon porsaat voivat olla terveitä ja jos eivät, voiko porsaat vastaanottaneella tilalla hapan liemirehu estää Salmonellan runsastumisen?

Vastaus: Kyllä, salmonellatartunnan saaneen ja sitä kroonisestikin kantavan emakon porsaat voivat olla täysin terveitä. On kuitenkin olemassa riski, että tartuntaa kantavan emakon porsaat saavat porsituskarsinassa salmonellatartunnan emakon ulosteesta. Porsaita vastaan ottaneella tilalla ei salmonellaa voida eliminoida eläimistä alentamalla liemirehun pH:ta. Salmonellan leviämistä rehun ja ruokintalaitteiden välityksellä voidaan kuitenkin ehkäistä alentamalla liemirehun pH alle 4:n, jolloin salmonellabakteerit lakkaavat lisääntymästä.

Kysymys: Maitohapolla on lukuisissa tutkimuksissa osoitettu olevan sekä bakterisidisiä että bakteriostaattisia ominaisuuksia, siis ominaisuuksia, jotka eivät johdu happovaikutuksesta erotuksena esimerkiksi muurahaishaposta, jolla ei kyseisiä ominaisuuksia ole. Voiko tartunnan saaneen eläimen salmonellabakteereihin siten vaikuttaa suoleen liemirehun mukana tulleella maitohapolla, jota tukee suolen runsas maitohappobakteerikanta?

Vastaus: Kyllä voidaan, suoleen liemirehun mukana tullut maitohappo tukee suoliston normaalia bakteeritoimintaa.

Kysymys: Mitä muita asioita tulisi huomioida Salmonellan torjunnassa?

Vastaus: Tärkeintä on huolehtia tilan ulkoisesta ja sisäisestä suojautumisesta tarttuvilta taudeilta. Kun torjutaan salmonellaa, torjutaan samalla myös monia muita tarttuvia tauteja. Salmonellan torjunnassa on ennen kaikkea oleellista huolehtia haittaeläinten torjunnasta sekä rehuvarastojen, ruokintalaitteiden ja kuivikevarastojen suojauksesta. Tuontirehut tulee hankkia ETT:n positiivilistan yrityksiltä, tai tutkituttaa salmonellan varalta ennen käyttöön ottoa.


Kirjoittaja: Tekn.tri Jaakko Laine, emeritusprofessori (Biotuotetekniikka, Aalto-yliopisto), Finlactic Oy