Tehot irti Hankkijan nurmisiemenseoksista optimoidulla lannoituksella

Arvokkaiden lannoituspanosten optimointi on entistä tärkeämpää tulevana kasvukautena. Suunnittelun lähtökohtana on hyvälaatuisen nurmirehun tarpeen tarkentaminen sekä parhaiden ja satoisimpien nurmilohkojen tunnistaminen. Nyt on myös aika tarkastaa nurmisiemenseoksen lajikoostumus ja muistella, miltä kasvusto näytti toisen tai kolmannen nurmisadon korjuun aikaan.

Nurmiseoksen lajikoostumus vaikuttaa lannoituksen optimointiin

Nurmien lajikoostumus muuttuu lajien välisen kilpailun ja satovuosien myötä. Sama nurmisiemenseos voi muuttua kuivuudenherkillä lohkoilla ruokonatavaltaiseksi, kun taas kosteusoloiltaan paremmalla lohkolla päälajina on edelleenkin timotei. Nurmiheinän lajikoostumus muuttuu vuosien myötä myös ilman ääreviä sääoloja. Tunnetuin muutos on apilan katoaminen nurmista joko asteittain satovuosien aikana tai kerralla heikon talvehtimisen seurauksena.

Jos nurmen päälajina on säilynyt timotei ja seoksen timoteilajikkeena on nopeakasvuinen, kolmen niiton timoteilajike kuten Rhonia, tulee ensimmäisen sadon riittävään lannoitukseen kiinnittää erityistä huomiota. Yara Kotkaniemen kolmivuotisessa kokeessa tutkittiin eri typpilannoitustasojen vaikutusta ensimmäisen nurmisadon määrään ja laatuun.

Suurisatoiset timoteilajikkeet hyödyntävät YaraMila Y3-kevätlannoituksen ravinteet tehokkaasti sadon muodostukseen ja typenpuute näkyykin helposti alentuneena raakavalkuaispitoisuutena. Yara Kotkaniemen kokeissa Rhonia-timotei tuotti yli 5 000 kg ka/ha nurmisadon jokaisena kolmena koevuonna. Jos typpilannoitus oli keväällä alle 100 kg N/ha, jäi raakavalkuaispitoisuus alle 110 g/kg ka. Näin matala raakavalkuaispitoisuus lisää huomattavasti täydennysvalkuaisen tarvetta, nostaa ruokintakustannuksia ja alentaa tilan valkuaisomavaraisuutta.

Mervi Seppänen
Kehityspäällikkö
YaraSuomi