Syysviljojen tuotantoala Virossa jo kevätviljoja suurempi

Vielä 2000-luvun alussa Viron viljellystä alasta suurin osa oli kylvetty kevätkasveilla. Syyskasvien viljely on kasvanut tasaisesti 2000-luvulla. Vuoden 2018 jälkeen tapahtui nopeampi kasvupyrähdys ja vuonna 2019 syysviljojen pinta-ala ylitti kevätviljojen (viljat + öljykasvit) alan. Syysvehnä on suurin, mutta sekä syysrapsin että -ohran alat ovat kasvaneet tasaisesti.

Kehitysjohtaja Margus Ameerikas Baltic Agro Virosta muistelee hymyillen 2000-luvun alkua, kun virolaiset viljelijät kävivät opintomatkoilla Liettuassa ja Latviassa kuulemassa syyskasvien viljelystä. Enää niin ei tarvitse tehdä, kokemusta on kertynyt omasta maasta.

Luunja Mõis -tilalla pääosa kasveista talvimuotoisia

Maantieteellisesti syyskasviala on Virossa tasaisesti jakaantunut. Viron kasvintuotanto on kolminkertainen kotimaiseen kulutukseen verrattuna, vientiin menee tuotannosta pääosa.

Aare ja Rainar Leidik viljelevät Luunja Mõis -tilaa Luunjassa, noin kahdeksan kilometriä Tartosta itään. Tilalla on miltei vuosikymmenen kokemus syyskasvien viljelystä. Pinta-ala on vaihdellut 60–65 prosenttiin kokonaisalasta. Aare kertoo, että keskeisimpiä syitä syyskasvivoittoisuuteen ovat pidentyneet syksyt ja korkeampi satotaso kevätmuotoihin verrattuna. Tärkeää on myös, miten työmäärä syyskasvien parissa jakautuu. Syksyisin on pidempi aika saada raskaat savimaat parhaaseen kylvökuntoon kuin keväällä. Tilan maalaji on melko raskasta savea, siksi optimaalinen kylvöikkuna keväisin on vain joitakin päiviä.

Syyskasvit ovat suuruusjärjestyksessä syysvehnä, -rapsi, -ohra ja -ruis. Ala on yhteensä useita satoja hehtaareja. Ruista on ollut viljelyssä joka vuosi koko tilan 25-vuotisen historian ajan. Muutama vuosi sitten tila palkittiin Virossa parhaana rukiintuottajana.

"Tavallinen syysöljykasvin esikasvi on maahan kynnettävä apila"

Leidikin tilalla syysrapsin esikasvi on pääosin ruokaherne, syysvehnä tai kaura. Näiden alle kylvetään apila, joka kynnetään seuraavana vuonna maahan ennen syysrapsin kylvöä. Merkittäviä talvituhoja on tavattu vain harvoin. Syysrapsin syksyinen kasvunsäädekäsittely on talvehtimisen ehdoton edellytys, samoin syysohran kasvustoruiskutus kasvitauteja vastaan syksyllä. Ilman näitä toimenpiteitä on todennäköistä, ettei puitavaa satoa synny lainkaan. Viime talvena lumihome koetteli ruiskasvustoja ankarasti.

Syysrapsia viljellään samalla lohkolla 4–5 vuoden välein. Tätä Aare pitää erittäin tärkeänä möhöjuuren pitämiseksi poissa pelloilta.

Syksyllä tehdään myös kemiallinen rikkakasvien torjunta. Kevättorjuntaa tarvitaan hyvin harvoin.

Lannoitus annetaan kaikille kasveille jaettuna 2–4 osaan. Lehtiravinteita ruiskutetaan useaan kertaan kasvukauden aikana. Syysvehnän ja -ohran satotaso on 6–8 tonnia ja rapsin 3,9 tonnia.

Viralliset lajikekokeet suojellaan kemiallisesti talvea varten

Viron virallisilla lajikokeilla on merkittävä käytännön rooli lajikevalinnassa. Margus Ameerikas kertoo, kuinka vuonna 2008 virallisten kokeiden suoritustavassa tehtiin viljelijöitä auttanut päätös: syysrapseille alettiin tehdä syksyinen kasvunsäädekäsittely. Tämän jälkeen alkoi löytyä talvenkestävyydeltään Viroon sopivia öljykasvilajikkeita. Se on tarpeen, koska Suomeakin vaivaavat tuhohyönteisongelmat ja tehokkaiden torjuntakeinojen puute ovat kuihduttaneet kevätöljykasvien viljelyn Virossa mitättömän pieneksi.

Mitä Aare haluaisi sanoa suomalaiselle kollegalleen, joka pohtii syyskasvialan kasvattamista?

– Maalaji on oleellinen tekijä, raskaat savimaat sopivat hyvin syyskasveille. Riskinhallinnan näkökulmasta syysviljat ovat kannattavia. Syyskasvit kestävät äärevämpiä olosuhteita kasvukaudella kuin kevätviljat. Vaikka syyskasvien talvehtiminen on riski, keväällä on vielä mahdollista kylvää uudelleen. Saa toisen mahdollisuuden.


Teksti: Katri Haavikko, Hankkija Oy