Kokoviljasäilörehu sopii hyvin nurmisäilörehun rinnalle täydentämään karjatilan karkearehuvalikoimaa
Kokoviljasäilörehun käyttö karkearehuna
Kokoviljasäilörehu sopii hyvin nurmisäilörehun rinnalle täydentämään karjatilan karkearehuvalikoimaa. Se sopii umpilehmien ja hiehojen sekä lihanautojen ruokintaan ainoana karkearehuna. Kokoviljasäilörehujen D-arvot ja sulavuudet ovat heikompia kuin nurmisäilörehujen. Niiden syönti on kuitenkin suurempi, mikä kompensoi heikompaa rehuarvoa.
Lypsävillä energian ja valkuaisen tarpeet ovat korkeammat, joten niiden ruokinnassa tärkein rooli on hyvälaatuisella nurmisäilörehulla. Kokoviljasäilörehulla voi kuitenkin onnistuneesti täydentää niukaksi jäänyttä nurmirehusatoa tai tasapainottaa seosrehun koostumusta energian tai valkuaisen suhteen. Syönnin lisääntyminen kompensoi seoksen energia-arvon alenemista.
Kokoviljasäilörehujen valkuaispitoisuus on matala, noin 100 g/kg ka. Niiden käyttö on aina hyvä suunnitella rehuanalyysien perusteella, jolloin ruokintasuunnitelmassa voidaan laskea valkuais- ja kivennäistäydennyksen tarve. Umpilehmien ja hiehojen seokseen on yleensä lisättävä hieman rypsiä.
Kokoviljasäilörehujen tärkkelyspitoisuus vaihtelee noin 15-30 % ka, riippuen korren pituudesta ja jyvien osuudesta kuiva-aineessa. Pitkäkortisen ruisvehnäsäilörehun tärkkelyspitoisuus jää alle 20 % ka, kun ohrasäilörehussa tärkkelystä voi olla 30 % ka. Korren suuri osuus alentaa rehun sulavuutta ja tärkkelyspitoisuutta.
Kokoviljasäilörehu korjataan taikinatuleentumisasteella, joten siinä voidaan hyödyntää satoisia, mutta myöhäisiä viljalajikkeita, jotka eivät ehkä ehtisi tuleentua puintikypsiksi. Onnistuessaan kokoviljasäilörehu voi tuottaa kertakorjuulla saman kuiva-ainesadon (8-12 tn/ha) kuin hyvä nurmirehu. Silloin kasvuston on oltava lakoontumatonta. Parhaita kuiva-ainesatoja tuottavat pitkät, vankkakortiset viljat, kuten ruisvehnä. Ohrasäilörehussa puolestaan jyvien osuus suhteessa korteen on suurempi, mikä parantaa sulavuutta ja rehuarvoa, vaikka kuiva-ainesato jääkin pienemmäksi.