Nurmikasvilajien vaikutus säilörehun säilöntään

Kasvuston vaikutus säilöntään

Viljeltävät nurmikasvilajit valitaan tilan tuotantoon ja viljelymahdollisuuksiin sopiviksi. Kasvilajeilla on merkitystä myös silloin, kun suunnitellaan säilörehun korjuuta ja säilöntää. Eri lajien säilönnälliset ominaisuudet ovat erilaiset, ja myös sääolosuhteet ja sadon määrä vaikuttavat korjuuseen. Onkin hyvä miettiä etukäteen, mitä asioita on otettava huomioon korjuuta ja säilöntää suunnitellessa, jotta sato saadaan säilöttyä mahdollisimman hyvälaatuisena, eikä ylimääräisiä hävikkejä pääse syntymään.

Säilöntään vaikuttavia ominaisuuksia kasvustossa – huomioitavaa

1. Kuiva-ainepitoisuus

Sääolosuhteet vaikuttavat säilörehun kuiva-ainepitoisuuteen luonnollisesti eniten. Märän ja kuivan säilörehun säilöntähaasteet ovat erilaiset:

• Märkä rehu (ka alle 25 %) - Mitä märempi kasvusto, sitä voimakkaampaa maitohappokäyminen on rehussa ja virhekäymisen riski on korkea
• Kuiva rehu (ka yli 45 %) – Homeet ja hiivat, rehun lämpeneminen, säilöntäaineen huono levittyvyys
• Sekä märän että kuivan säilörehun aiheuttamat haasteet voivat johtaa vakaviin laatuongelmiin ja sitä kautta heikentyneeseen rehun ravintoarvoon, huonompaan syöntiin sekä tuotos- ja terveysongelmiin

Mitä tiheämpi kasvusto on, sitä pidempään sen esikuivaus kestää. Palkokasveja, kuten apilaa, sinimailasta ja härkäpapua sisältävä kasvusto on yleensä märempää kuin pelkkä nurmikasvusto.

2. Sokeripitoisuus ja puskurikapasiteetti

Säilöttävän raaka-aineen sokeripitoisuus vaikuttaa osaltaan rehun käymisen voimakkuuteen. Jos sokeripitoisuus on korkea ja kosteuspitoisuus käymiselle optimaalinen, on riskinä liian alhainen pH hallitsemattoman maitohappokäymisen takia. Siiloa avatessa rehu voi myös lämmetä nopeasti. Jos taas sokeripitoisuus on matala, ei maitohappoa välttämättä muodostu riittävästi laskemaan pH:ta, jolloin virhekäymisen riski on suuri.

Puskurikapasiteetti, eli kasvin kyky vastustaa pH:n laskua, on korkea erityisesti palkokasveilla. Jos pH ei laske tarpeeksi alas, on riskinä ei-toivottujen mikrobien kasvu ja rehun pilaantuminen.

• Korkea sokeripitoisuus ja matala puskurikapasiteetti – raiheinät, maissi
• Maltillinen sokeripitoisuus ja puskurikapasiteetti – timoteit, nurmi- ja ruokonadat
• Matala sokeripitoisuus ja korkea puskurikapasiteetti – palkokasvit esim. apilat, sinimailanen, härkäpapu, virnat, herneet, lupiinit

Sokeripitoisuuteen, puskurikapasiteettiin ja valkuaispitoisuuteen voidaan vaikuttaa myös mm. niiton ajankohdalla, esikuivausajalla ja lannoituksella.

3. Maakontaminaatio ja kuollut kasvimassa

Jos maaperä tai kasvusto ovat hyvin kosteita, on erityisen suuri riski, että säilörehuun päätyy maata ja sen myötä haitallisia, rehua pilaavia mikrobeja. Toisen ja kolmannen sadon rehuissa on usein mukana kuollutta kasvimassaa, joka rehuun päätyessään voi myös aiheuttaa pilaantumista. Maakontaminaation riski kasvaa, jos rehu niitetään liian matalaan sänkeen (alle 8 cm). Erityisesti kokoviljasäilörehussa riski maakontaminaatioon ja kuolleen kasvimassan joutumiseen rehun joukkoon on suuri.

Tee näin

• Pyri korjaamaan rehu 30-35 % kuiva-ainepitoisuudessa – jos kuiva-ainepitoisuus on alle 25 % tai yli 40 % - lisää säilöntäaineen annostusta.
• Käytä säilöntäainetta oikea määrä – kun sokeripitoisuus on matala ja puskurikapasiteetti korkea, on muurahaishappoa sisältävää säilöntäainetta käytettävä vähintään 6l/tn.
• Kun sokereita ja tärkkelystä on kasvustossa runsaasti, käytä käymistä rajoittavaa ja lämpenemistä hillitsevää säilöntäainetta (esim. AIV Ässä Na).
• Huolehdi erityisen tarkasti koneiden ja säilön hygieniasta, jos rehua joudutaan tekemään.
• Jos rehuun joutuu maata tai kuollutta kasvimassaa, käytä mikrobeja tappavaa ja pH:n tehokkaasti laskevaa muurahaishappopohjaista säilöntäainetta.
• Sängen korkeus on hyvä olla min. 8-10 cm, jotta maata ei päädy valmiiseen rehuun.