Onnistunut rehun säilöntäprosessi ylläpitää rehun korkean ravitsemuksellisen laadun
Onnistuneen säilöntäprosessin alussa rehusta poistuu ilma ja anaerobisten mikrobien, kuten maitohappobakteerien määrä lisääntyy. Maitohappobakteerit tuottavat rehuun maitohappoa, joka laskee rehun pH:n noin 4:ään. Alhaisessa pH:ssa haitalliset mikrobit eivät kasva eikä rehuun muodostu haihtuvia rasvahappoja. Rehu stabiloituu noin 3-4 viikon aikana, minkä jälkeen sen tulisi pysyä muuttumattomana syöttövaiheeseen asti. Onnistunut säilöntäprosessi minimoi säilöntätappiot ja ylläpitää rehun korkean ravitsemuksellisen laadun.
Säilörehun käymistä kannattaa rajoittaa
AIV:n muurahaishappo on orgaanisista hapoista vahvin ja kykenee pudottamaan pH:n nopeasti. Alhainen pH itsessään estää monien haitallisten mikrobien toiminnan ja luo suotuisan ympäristön maitohappokäymiselle. Muurahaishappo tappaa haitallisia bakteereja myös suoraan. Yhteisvaikutus vähentää virhekäymistä ja rajoittaa rehun käymistä. Näin rehuun ei synny liikaa maitohappoa sekä haihtuvia rasvahappoja ja kasvin sokerit säästyvät pötsimikrobien ravinnoksi. Näin rajoitettu käyminen lisää rehun syöntiä ja siten maitotuotosta ja pitoisuuksia.
AIV-rehun rajoitettu käyminen mahdollistaa rehun korkean syönti-indeksin ja optimaalisen lehmäliikenteen robottilypsyssä. AIV rajoittaa valkuaisen hajoamista eli alentaa rehun ammoniakkipitoisuutta.
AIV-rehussa hiivojen määrä siilon avaamishetkellä on tyypillisesti alhainen, minkä seurauksena rehu ei ole lämpenemisherkkää.
AIV-tuotteet toimivat kaikissa rehunkorjuutilanteissa. Säilörehun onnistumisen kannalta optimaalinen kuiva-ainepitoisuus on 25–35 %. Tällöin puristenesteen muodostuminen ei ole ongelma, ja rehun tiivistäminen on helppoa. Suositeltu käyttömäärä on 5 litraa rehutonnille, jolla saavutetaan rajoitetun käymisen edut.
Paljonko vaikuttaa 100 lehmän karjassa käymisen rajoittaminen?
| ESIMERKKILASKELMA | Rajoitettu käyminen (AIV) | Hallitsematon käyminen (kaikki muut) |
|---|---|---|
| Maito- ja muurahaishappo g/kg ka | 20 | 68 |
| Haihtuvat rasvahapot g/kg ka | 8 | 15 |
| Kokonaishapot yhteensä g/kg ka | 28 | 83 |
| Maitotuotos kg/lehmä/vrk | 35 | 33,8 |
| Maidon rasvapitoisuus | 4,41% | 4,23% |
| Maidon valkuaispitoisuus | 3,26% | 3,17% |
Vaikutus tilalla vuodessa n. + 25 300 €
Rehun ulkonäkö ei kerro kaikkea sen tuotosvaikutuksesta. Yllä olevassa taulukossa on kuvattu kaksi samanlaista rehua ulkonäöltään ja muilta arvoiltaan. Rehunäytteiden ainoa ero löytyy käymistuotteista; toisessa käymistä on rajoitettu ja toisessa ei. Rehu, jossa on pienempi käymishappojen määrä antaa paremman tuotosvasteen niin pitoisuuksille kuin maitomäärälle. Tämä selittyy paremmalla säilörehun syönnillä, joka on rajoitetun käymisen ansiota. Esimerkissä 100 lehmän tilalla vuosittaiseksi eroksi tulee noin 25 000 €, joka on täysin säilörehun paremman vasteen ansiota.
Syöttövaihe
Käymisprosessi tarvitsee hieman aikaa, joten älä avaa siiloa / aumaa liian nopeasti rehunteon jälkeen. Pidä happosäilötty säilö suljettuna 3-4vko rehunteosta. Käytä leikkaavaa rehuleikkuria, tee siisti leikkauspinta. Syötä rehua systemaattisesti edeten, niin että siilon jokaisessa kohdassa tapahtuu riittävää (talviaikaan 1 m/viikko, kesäaikaan 1,5 m/viikko) etenemistä syvyyssuunnassa. Kesäruokintaan on järkevää joissain tilanteessa varata pyöröpaaleja, jos riittävää etenemää ei voida muuten varmistaa.
Rehunäytteitä kannattaa ottaa kattavasti, sillä suuria lohkokohtaisia eroja voi olla kasvilajeista riippuen. Ota uusia näytteitä, kun syöttö etenee, tämä helpottaa ruokinnan suunnittelua. Pyöröpaaleista tulisi ottaa mahdollisimman kattava edustus, huomioiden eri satokaudet sekä lohkovaihtelut. Älä avaa siiloa/aumaa pelkän näytteenoton takia vaan ota näyte kairalla sekä paikkaa muovi huolellisesti tai ota näyte siilon rintauksesta ruokinnan edetessä.
Jälkilämpeneminen
Säilörehun jälkilämpeneminen on merkki huonosti säilyneestä säilörehusta. Rehusäilön lämpötilaa voi arvioida ihan omalla kädelläkin, mutta pieni alkava lämpeneminen saattaa jäädä tällöin havaitsematta. Siksi lämpömittari olisi varmempi keino alkavan lämpenemisongelman havaitsemisessa. Esimerkiksi 10 astetta ympäristöä lämpimämpi rehu kertoo jo selvästä lämpenemisongelmasta. Toki pitkälle lämmetessään lämpötila voi nousta jopa 40 asteeseen, jolloin rehu tuntuu käteenkin selvästi lämpimältä.
Lämpenemisherkkyyttä lisäävät erityisesti kesän lämpimät ja syksyn kosteat sääolot tai huonolaatuinen säilörehu. Lämpeneminen heikentää rehun ravintoarvoa ja maittavuutta– syönti vähenee ja tuotos alenee merkittävästi. Esikuivauksella on iso rooli lämpenemisen estossa; vältä liian korkeaa kuiva-ainetta rehussa, sillä kuiva säilörehu on lämpenemiselle herkempää.
Lämpenemishaasteen torjunta tehdään kuitenkin ensisijaisesti jo rehun säilöntävaiheessa. Se kannattaa muistaa aina uutta satoa korjattaessa! Säilöntäainevalinta on keskeisessä roolissa tiivistämisen, hapettomuuden sekä oikeiden työskentelytapojen lisäksi. Ongelmat ovat halvinta ja helpointa torjua ennakolta!
Seosrehuruokinnassa voidaan vähentää seoksen lämpenemistä AIV Ässä Na -tuotteella. Tuotetta lisätään seosrehuvaunuun seoksen joukkoon 1-5 litraa per tonni ja huolehditaan tasaisesta sekoittumisesta. Käyttömäärä riippuu merkittävästi säilörehun ja muiden komponenttien lämpenemisherkkyydestä sekä vallitsevista olosuhteista. Aloituskäyttömääränä voidaan pitää 3 l/tonni. Säädä sen jälkeen käyttömäärää tarpeen mukaan, jotta haluttu vaste saavutetaan. Lämpömittari toimii hyvänä apuna oikean käyttömäärän selvittämisessä.
Tee näin, jos rehu lämpenee
Avaa siiloa/aumaa vain vähän kerrallaan. Pidä painot ja muovit paikallaan niin pitkään kuin mahdollista, jottei rehu saa ilmaa enempää kuin on välttämätöntä. Sivusuuntaista etenemistä voi nopeuttaa ottamalla puolikkaita rehuleikkurillisia kerralla, tällöin koko rehurintama tulee useammin läpikäydyksi kuin ottamalla täysiä leikkurillisia.
Säilöntäaineen lisääminen rintaukseen syöttövaiheessa on haasteellista. Voit kokeilla esim. AIV Ässä Na:n tai Eastman Propcorn-tuotteen laimentamista vedellä esim. 1:2 tai jopa 1:4, ja tämän liuoksen lisäämistä reilulla annostuksella rehun pintakerrokseen. Tavoite olisi saada säilöntäainetta (laske laimentamattomalla) 5 l/t siihen näkyvään rintauksen osaan, johon happi pääsee tunkeutumaan. Rehun kuutiopainosta riippuen tämä tarkoittaa noin 0,5-1,0 litran annostelua neliölle.
Käytännössä aineen pitää imeytyä rehussa jopa 30 cm syvyyteen ja tämän vuoksi laimentaminen on tässä käyttötarkoituksessa paikallaan. Muista suojainten käyttö, turvalliset toimintatavat ja puhtaan veden varaaminen roiskeiden varalta!