Panosta säilörehuun – se on tilasi tärkein pitoisuusrehu

Hyvän säilörehun rooli maidon pitoisuuksien perustana on yleisesti tunnustettu. Aiheesta on kirjoitettu esimerkiksi seuraavassa artikkelissa:”Maidon pitoisuuksia nostava ruokinta”. Ensiksi mainitussa artikkelissa kerrotaan, että maidon pitoisuuksien nostamiseksi lypsäville tulee valita parhaat karkearehut. Jälkimmäisessä artikkelissa puolestaan mainitaan, että hyvälaatuinen ja hyvin sulava nurmirehu lisää maitorasvan tuotantoa. Mitä nämä ”hyvälaatuinen” tai ”paras” sitten tarkkaan ottaen tarkoittavat? Kuinka paljon säilörehun laatu voi pitoisuuksiin vaikuttaa ja millä keinoin tehdään säilörehua, joka on samalla myös pitoisuusrehu?

Säilörehun käymislaatu voi vaikuttaa maidon rasvapitoisuuteen jopa 4 kymmenyksen verran!

Useissa kokeissa paljon maitohappoa sisältänyt rehu on pienentänyt maidon rasvapitoisuutta. Suurimmillaan ero maidon rasvapitoisuudessa on ollut jopa 4 kymmenystä siten, että rajoittuneesti käynyttä rehua syöneillä lehmillä pitoisuus on ollut parempi kuin pitkälle käynyttä rehua syöneillä lehmillä.

Kannattaa olla tarkkana, mikä ero on ”ihan hyvän” ja rajoittuneesti käyneen säilörehun välillä. Ihan hyvä rehu tuoksuu hyvältä, analyysin mukaan siinä voi olla sokereita esimerkiksi 30 g/kg ka ja maitohappoa esimerkiksi 75 g/kg ka, ja kaikki muut säilönnällistä laatua kuvaavat arvot ovat tavoitearvojen sisällä. Rehu on siis todellakin ihan hyvin säilynyt. Kuitenkin, jos sokereita olisikin 30 gramman sijasta 63 g/kg ka, paranisi maidon rasvapitoisuus yhden kymmenyksen. Samalla rehussa olisi myös vähemmän maitohappoa.

Jotta säilörehusta saataisiin pitoisuusrehua, pitää rehu säilöä siten, että sokereita säästyy ja käymistuotteita muodostuu vähän. Säilönnän aikaista käymistä pitää siis rajoittaa. Mitä lähempänä tuoreen ruohon ominaisuuksia säilörehu on, sitä parempia maidon pitoisuuksia sillä on mahdollista saavuttaa.

Säilörehun käymisen rajoittaminen on keino parantaa maidon pitoisuuksia

Yksi vaikuttavimmista keinoista kasvattaa maitotiliä on parantaa maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksia säilörehun käymistä rajoittamalla. Maidon rasvapitoisuus paranee yhden kymmenyksen säilörehun sokeripitoisuuden noustessa 33 yksikköä (g/kg ka), säilörehun haihtuvien rasvahappojen pitoisuuden alentuessa 17 yksikköä, tai ammoniakkipitoisuuden alentuessa 33 yksikköä (g/kg N).

Käymislaatuparametrien arvot riippuvat toisistaan, joten eri parametrien vaikutuksia ei voida laskea yhteen. Sen sijaan saman parametrin suurempi muutos tarkoittaa suurempaa muutosta maidon pitoisuudessa, eli jos ammoniakkipitoisuus alentuu 66 yksikköä, nousee maidon rasvapitoisuus kaksi kymmenystä. Maidon rasvapitoisuuden muuttuessa myös maidon valkuaispitoisuus muuttuu samansuuntaisesti. Jos maidon rasva- ja valkuaispitoisuus paranevat yhden kymmenyksen, tarkoittaa se lisätuloa 125 €/lehmä/vuosi*.

*Kun rasvakymmenyksen arvo on 0,55 snt, valkuaiskymmenyksen arvo 0,7 snt ja tuotos 10 000 kg.

Käymisen rajoittaminen onnistuu AIV:llä tai Hankkijan Primalla ja esikuivauksella

Kaksi keskeistä keinoa säilörehun käymisen rajoittamiseen ovat esikuivaus ja muurahaishappoon perustuva säilöntäaine oikein annosteltuna. Esikuivauksessa järkevä yläraja tulee vastaan 35 %:n tienoilla, jonka jälkeen muut haitat (kariseminen, rehun lämpenemisriski, seosrehun lajittuminen) ylittävät lisäkuivauksen hyödyt. Säilöntäaineiden osalta keskeistä on oikea säilöntäainevalinta ja riittävä annostelu. Käymisen rajoittaminen ei onnistu 3 l/t annostelulla vaan tarvitaan 5 l/t annostelu täysimääräisen hyödyn saamiseksi.

Varmista AIV:n ja Hankkijan Priman oikea annostelu punnitsemalla kuormat

Kuormien punnitseminen on tarpeen, jotta tiedetään oman kaluston kuormapainot. Olisi suotavaa, että kuormia punnittaisiin eri kuiva-ainepitoisuuksissa siten, että kuiva-ainepitoisuus on tiedossa. Tulokset voi taulukoida ja hyödyntää tulevina vuosina. Aliannostelu tulee pahimmillaan kovin kalliiksi virhekäyneen rehun tai rehun lämpenemishaasteiden muodossa. Varmuuden vuoksi tehty yliannostelu ei myöskään tuo lisäkatetta. Sen vuoksi kuormien punnitukseen panostaminen on erinomainen investointi, kunhan tuloksia myös muistetaan hyödyntää rehunteon kiireen keskellä.

Vielä ehdit suunnitella ensi kesäksi kuormien punnitukset, jotta annostelutasot saadaan kohdalleen.

Lue lisää ainevalinnasta ja annostelusta sekä kuormien punnituksesta.

Lähteet:
Huhtanen P., Nousiainen, J.I., Khalili, H., Jaakkola, S. and Heikkilä, T. 2003. Relationships between silage fermentation characteristics and milk production parameters: analyses of literature data. Livestock Production Science 81: 57–73.
Jokela, M. ym. 1998. Keskeisten alkutuotantotekijöiden ja prosessoinnin vaikutus maidon laatuun: kirjallisuuskatsaus. Maatalouden tutkimuskeskuksen julkaisuja. Sarja A: 41. http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-520-0