Riittävästi kuitua säilörehuun

Kuitu on paljon enemmän kuin yksittäinen analyysiluku. Se on keskeinen tekijä, joka auttaa säilyttämään pötsin toimintakyvyn, tukee märehtimistä ja mahdollistaa rehun tehokkaan hyödyntämisen. Hyvä säilörehu syntyy sulavuuden ja kuitumäärän tasapainosta.

Sulavuuden ja kuitumäärän välinen tasapaino

Sulavuuden ja kuitumäärän välinen tasapaino on herkkä. Jos säilörehu on liian sulavaa, se kulkee nopeasti lehmän ruoansulatuksen läpi eikä viivy pötsissä riittävästi tekemässä tehtäväänsä. Seurauksena voivat olla pötsin pH:n vaihtelut, heikompi märehtiminen ja tuotoksen laskun riskit.

Kun kuitua on liian vähän, rehun viipymäaika pötsissä lyhenee. Tällöin pötsimikrobit eivät ehdi hyödyntää rehua optimaalisesti. Samalla väkirehun määrää joudutaan usein vähentämään, jotta vältytään pötsin happamoitumiselta.

Kuidun puute näkyy käytännössä eläimen käyttäytymisessä, lannassa ja lopulta maitotuotoksessa tai kasvutuloksissa.

Kuitua säilörehuun saadaan ensisijaisesti:
• myöhästyttämällä korjuuajankohtaa
• käyttämällä kuitupitoisia kasvilajeja

NDF-kuidun tavoitearvo säilörehussa on yleensä 500–550 g/kg ka. Taso tukee pötsin terveyttä ja hyvää kuiva-aineen syöntiä. Jos tilalla kuitukomponentti tuotetaan seosrehuruokintaan erikseen, säilörehun korjuurytmi ja siemenseokset kannattaa suunnitella tämän mukaisesti.

Timotei tarvitsee jälkisadoissa natojen tukea

Ensimmäisessä sadossa laadukkaat timoteilajikkeet tuottavat sekä kuitua että sulavuutta. Jälkisadoissa tilanne kuitenkin muuttuu, sillä timotein korrellisten versojen määrä vähenee. Tällöin kuidun tuottamiseen tarvitaan natojen tukea.

Natojen valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota myös sulavuuteen. Esimerkiksi Karolina BOR -ruokonata tunnetaan hyvästä sulavuudestaan.

Apilat puolestaan alentavat NDF-kuidun määrää. Kokeissamme puhtaan apilan NDF-kuitupitoisuus on ollut säilörehun korjuuhetkellä pääosin alle 400 g/kg ka. Vertailun vuoksi heinänurmiseoksen, kuten Hankkijan Tuottava -seoksen, NDF-kuitutaso on ollut samalla tasolla noin kuukautta ennen varsinaista korjuuajankohtaa.

Toimiva siemenseos vähentää täydennyskylvön tarvetta

Vuosittainen täydennyskylvö matalakuituisilla raiheinillä voi vaikeuttaa sulavuuden ja kuidun tasapainon ylläpitämistä rehussa.

Raiheinä kehittyy lämpimissä olosuhteissa nopeasti. Siksi korjuun viivästyminen voi näkyä nopeasti laskevana D-arvona. Myöhäisempi syyskorjuu onnistuu yleensä paremmin pohjoisiin olosuhteisiin sopeutuneilla lajeilla, joiden kehitysrytmi hidastuu valon määrän vähentyessä.

Kun siemenseos on alun perin suunniteltu oikein ja vastaa tilan ruokintatavoitteita, tarve täydennyskylvöille vähenee ensimmäisinä satovuosina. Tämä helpottaa myös säilörehun laadun hallintaa ja kuitutavoitteiden saavuttamista.

Paula Pellinen
Kehityspäällikkö, Hankkija Oy