Riittävästi raakavalkuaista voi tuottaa kestävästi myös perinteisillä nurmiheinäseoksilla

Märehtijöiden ruokinnan suunnittelussa ongelmia voi aiheuttaa säilörehun alhainen raakavalkuaispitoisuus. Mikäli raakavalkuainen on noin 130 g/kg ka tai alle, valkuaistäydennyksen tarve ja samalla myös kustannus kasvaa huomattavasti. Toisaalta yli 170 g/kg ka raakavalkuaispitoisuudesta ei ole ruokinnassa enää hyötyä, ennemminkin haittaa, sillä liian korkea raakavalkuaispitoisuus aiheuttaa mm. lannan löysyyttä. Tyypillisesti säilörehun raakavalkuaispitoisuutta nostetaan lisäämällä seoksiin nurmipalkokasveja kuten apilaa. Apilan lisääminen nurmiseoksiin tuo mukanaan haasteita, jotka lisäävät tilan rehuntuotantoon liittyviä riskejä. Lisäksi apilan lisääminen nurmiseokseen nostaa nurmisäilörehun raakavalkuaispitoisuutta etenkin toisessa ja kolmannessa sadossa helposti liian korkeaksi. Perinteisillä nurmiheinäseoksilla ja niiden oikealla lannoituksella voidaan tuottaa joka sadossa halutun raakavalkuaispitoisuuden omaavaa nurmirehua. Omalla pellolla tuotettu nurmirehuvalkuainen on halpaa ja säästöt ruokinnassa merkittäviä.

Keskitä laadukkaan nurmirehun tuotanto hyville lohkoille

Parhaimman ja laadukkaimman nurmisadon saavutat, kun käytät kasvin tarpeen mukaisia määriä kasviravinteita. Mikäli tilan nurmirehun kokonaistarve on alempi kuin mitä koko tilan nurmialalta saatava maksimisato voi tuottaa, kannattaa viljely ja tuotantopanokset keskittää tuottavimmille lohkoille. Näiltä lohkoilta korjattu hehtaarisato on suuri ja nurmirehun laatu asetettujen tavoitteiden mukainen. Suuri sato alentaa myös säilörehun hintaa tuotettua kuiva-ainekiloa kohti ja alentaa rehukustannuksia. Laajaperäinen viljely, jossa käytetty kasviravinteiden määrä ei vastaa nurmiheinien tarvetta, alentaa nurmirehun raakavalkuaispitoisuuden helposti alle lypsykarjan ruokinnalle asetetun tavoitetason. ’Reservissä’ olevat nurmilohkot toimivat tärkeinä puskureina tasoittamaan vuosittaista vaihtelua nurmisadon määrässä, mutta laadukkaan nurmirehun tuotanto kannattaa keskittää siihen parhaiten sopiville lohkoille.

Nurmien satopotentiaalin hyödyntäminen

Uusien nurmilajikkeiden satopotentiaali hyödynnetään tänä päivänä vain osittain. Siksi ensimmäisen sadon määrään ja laatuun kannattaa satsata käyttämällä lohkon viljavuusanalyysin perusteella sopivaa YaraMila NPK lannoitetta sekä painottamalla typpilannoitus kevätsadolle. Nurmirehun alhainen fosforipitoisuus on ongelma erityisesti ensimmäisessä sadossa ja siksi käytettävissä oleva fosfori kannattaa antaa nimenomaan kevätsadolle. Fosfori myös tehostaa juuriston kasvua keväällä. Karjanlannan ravinteet kannattaa hyödyntää vasta toiselle sadolle, jolloin nurmien kasvu ja sen myötä ravinteiden otto on hitaampaa. Yaran nurmien lannoitusohjelman suositukset huomioivat nämä kasvinravitsemuksen perusteet ja niihin kannattaakin tutustua verkkosivuillamme tai lukea Lannoiteoppaasta.

Viimeiseen silaukseen YaraVita

Suuri nurmisato tarvitsee runsaasti sekä pää- että hivenravinteita. Nurmilla YaraVita Thiotrac lehtilannoituksella on saavutettu Hankkijan Kasvuohjelmakokeissa hyviä tuloksia myös rehun raakavalkuaispitoisuuden osalta. YaraVita Thiotrac sisältää typpeä ja rikkiä, joita molempia tarvitaan valkuaisaineiden muodostumisessa. Samalla lehtilannoituskerralla kannattaa täydentää myös muut nurmirehun ravinnepuutteet. Lehtilannoitustarve kannattaa selvittää Megalab-analyysilla, jonka tulosraportissa on myös suositus lohkolle sopivasta YaraVita tuotteesta. Ohjeet Megalab-näytteiden ottoon löytyvät alla olevasta linkistä.

Kirjoittaja: Mervi Seppänen, Kehityspäällikkö Yara