Rikkakasvien haitat nautojen ruokinnassa

Rikkakasvit heikentävät nurmen kasvua. Rikkakasvit kilpailevat kasvustossa tilasta, vedestä, ravinteista ja valosta. Niiden ravintoarvot poikkeavat nurmikasveista. Osa rikkakasveista on eläimille haitallisia tai jopa myrkyllisiä.

Rikkakasvit sisältävät usein paljon vettä ja kuivuvat hitaasti. Runsas voikukan tai pihatähtimön (vesiheinän) osuus nurmirehussa pidentää tarvittavaa esikuivatusaikaa ja lisää puristenestetappioita.

Monet rikkakasvit heikentävät rehun sulavuutta ja rehuarvoa. Juolavehnä muistuttaa ulkonäöltään heinäkasveja, mutta se on heikommin sulavaa kuin nurmi, D-arvo on vain 604 g/kg ka (Luken Karpe-hanke). Hevonhierakan varsi on puumainen ja huonosti sulava. Myös jauhosavikan, lemmikin ja lutukan D-arvo jää matalaksi, alle 570 g/kg ka.

Kivennäisruokintaan erityishuomio

Rikkakasveissa on paljon kivennäisaineita, tyypillisesti 10-20 % kuiva-aineesta. Ylimääräiset kivennäiset vaikeuttavat rehun säilöntää ja voivat aiheuttaa terveysriskejä. Esimerkiksi voikukka, pihatähtimö, lemmikki ja jauhosavikka sisältävät huomattavan paljon kaliumia. Kaliumrikas nurmirehu heikentää magnesiumin hyväksikäyttöä ja lisää halvausten riskiä. Kaliumpitoisuus nurmessa voi olla korkea myös maaperän korkean kaliumin takia.

Rikkapitoisia ja kaliumrikkaita säilörehuja käytettäessä on tärkeää huolehtia lehmien päivittäisestä ja riittävästä magnesiumin saannista. Kivennäiseksi kannattaa valita esimerkiksi magnesiumpitoinen Lypsykivennäinen Mg+. Poikimahalvausriskiä voidaan vähentää anionikivennäisillä. Umpi-Namino Anionia voidaan käyttää umpiseoksessa koko umpikauden ajan. Toinen vaihtoehto on antaa lehmille tunnutusjakson ajan vahvaa Acetona Dry -anionikivennäistä.

Eläinterveys vaarassa

Laiduntavat eläimet jättävät usein rikkakasvit syömättä, koska ne ovat kitkeriä ja heikommin maittavia kuin nurmikasvit. Niittoruohon tai säilörehun seasta erottelu ei kuitenkaan onnistu, ja se voi johtaa jopa myrkytyksiin. On raportoitu tapaus, jossa lehmät eivät syöneet rönsyleinikkiä laitumella, joten viljelijä korjasi lohkon niittoruohoksi ja tarjosi sitä eläimille. Kun lehmät söivät leinikkipitoista niittoruohoa, ne sairastuivat vakavasti. Leinikit ovat myrkyllisiä tuoreena. Niiden haitallisuus kuitenkin vähenee, jos nurmirehu säilötään tai kuivataan.

Vakavasti myrkyllisten kasvien, kuten myrkkykeison, suokortteen, tyräkkien, villakoiden, pietaryrtin, koiruohon, sananjalan tai rentukan myrkyllisyyteen eivät kuivaus tai säilöntä vaikuta. Niiden korjaamista rehuksi on vältettävä. Myös monet yleisemmät rikkakasvit, kuten peltokanankaali, peltoemäkki, pelto-ohdake, peltotaskuruoho, suolaheinät ja pihatähtimö sisältävät haitallisia yhdisteitä, jotka voivat runsaina annoksina heikentää eläinterveyttä.

Puhtaat nurmikasvustot tuottavat edullisinta, turvallisinta ja laadukkainta rehua.

Pirjo Hissa, Nautarehujen tuotekehitys