Tiedätkö miten säilöntäsuolaliuokset eroavat AIV-tuotteista?
Säilöntäsuolat ovat emäksisiä, kun taas AIV-tuotteet ovat happamia
Natriumnitriitti, natriumbentsoaatti ja kaliumsorbaatti ovat kaikki emäksiä, mikä tarkoittaa, että ne nostavat pH-arvoa. Säilörehussa tämä tarkoittaa viivästynyttä pH:n laskua, mikä puolestaan lisää epäonnistumisen riskiä. Näillä säilöntäaineilla pH:n lasku on täysin riippuvaista maitohappokäymisestä, jonka onnistuminen riippuu rehun sokereista ja hygieenisestä laadusta sekä nurmikasvuston maitohappobakteerien elinvoimaisuudesta.
Sen sijaan AIV-tuotteiden muurahaishappo laskee rehun pH:ta välittömästi. Käyminen rajoittuu, maitohappobakteerien rooli jää pieneksi ja rehun sokerit ja valkuaisaineet säilyvät paremmin, pienemmillä häviöillä.
Jos pH ei laske säilönnän alussa, valkuainen hajoaa ja rehun ammoniakkipitoisuus nousee
Rehun arvokkain osa eli valkuainen on suuressa vaarassa säilönnän aikana. Sen hajoaminen aminohapoiksi ja lopulta ammoniakiksi saakka alkaa heti niiton jälkeen. Haitallinen prosessi jatkuu, kunnes rehun pH on laskenut noin neljään. Mitä nopeammin pH laskee, sitä paremmassa turvassa valkuainen on. Siksi suora happolisäys on AIV-säilöntämenetelmän perusta.
Säilöntäsuolat voivat parantaa aerobista stabiilisuutta, mutta sillä on hintansa
Kaliumsorbaatti ja natriumbentsoaatti luokitellaan aerobista stabiilisuutta parantaviksi säilörehun säilöntäaineiksi. Ne estävät hiivojen ja homeiden kasvua. Osa näiden säilörehujen hyvästä aerobisesta stabiilisuudesta selittyy kuitenkin rehun etikkahappopitoisuudella. Kuten tutkimuksissa on osoitettu, etikkahappopitoisuus näillä suoloilla tehdyssä säilörehulla on usein yhtä korkea kuin ilman lisäaineita valmistetussa säilörehulla. Etikkahappo on yksi säilörehussa esiintyvistä haihtuvista rasvahapoista, jotka heikentävät rehun maittavuutta. Niiden kohonnut määrä rehussa kertoo myös kohonneista energiatappioista käymisprosessin aikana. Sokerit voivat kulua vähiin, mikä heikentää rehun syöntiä, maitotuotosta sekä maidon rasva- ja valkuaispitoisuutta.
AIV Ässä Na on erinomainen valinta tilanteisiin, joissa tarvitaan parempaa aerobista stabiilisuutta. Näin rehun lämpeneminen syöttövaiheessa voidaan estää tinkimättä rehun maittavuudesta tai tuotantovaikutuksesta.
Voihappokäyminen voidaan estää eri tavoin – se yksinään ei kuitenkaan riitä
AIV-säilönnässä voihappobakteerien kasvu estyy ensisijaisesti happamuuden avulla. Suolaliuostyyppiset säilöntäaineet sisältävät usein natriumnitriittiä, joka on voihappobakteerien kasvua estävä kemikaali. Rehu voi kuitenkin olla heikkolaatuista monilla muilla mittareilla mitattuna, vaikkei se olisikaan voihappokäynyttä. Esimerkiksi liiallinen maitohappokäyminen heikentää säilörehun syöntiä ja sitä kautta maidon määrää ja pitoisuuksia.
Suolaliuoksissa tehoaineiden pitoisuus on alhainen
Muurahaishappo on nestemäistä itsessään, siksi AIV-tuotteissa tehoaineiden pitoisuudet ovat hyvin korkeat. Sen sijaan suolat pitää liuottaa veteen. Esimerkiksi natriumbentsoaattia liukenee veteen 630 g/1 kg ja kaliumsorbaattia 580 g/1 kg. Näin tehtyjen liuoksien pitoisuuksiksi tulisi 39 ja 37 % (eli 630 g/1630 g ja 580 g/1580 g). Näistä suoloista koostuvan tuotteen tehoaineiden osuus jää siis vääjäämättä alle 40 %:n.
Rekina-projektin säilöntäkokeen tulokset. AIV Ässä Na onnistui sekä parantamaan käymislaatua että parantamaan rehun aerobista stabiilisuutta. Parantunut säilöntälaatu näkyy pienempänä ammoniakkipitoisuutena ja parempana sokeripitoisuutena muihin rehuihin verrattuna. Lisäksi maitohappoa on rajoitetusti ja etikkahappoa hyvin vähän. AIV Ässä Na:lla myös säilöntätappiot olivat pienimmät. Suolapohjaisella aineella valmistetun säilörehun laatuparametreista useimmat ovat huonompia kuin AIV Ässä Na -säilörehun. Varsinkin alhainen sokeripitoisuus vaikuttaa tässä tapauksessa negatiivisesti odotettuun maidontuotantoon; taloudellinen vaikutus on 17 500 euroa 100 lehmän karjassa vuodessa (Taustaoletukset: maidon perushinta 50 snt/L, rasvan ja proteiinin lisädesimaalien hinnat 0,39 ja 0,69 snt/l, ja karjan maidontuotantotaso 10 000 kg/vuosi. Laskelmat Huhtanen ym. 2003 perusteella.)
Lähteet
Franco, M., Huuskonen, A., Manni, K. & Rinne, M. 2022. Effects of management factors and additive treatments on grass silage quality. Grassland Science in Europe: 27:155-157.
Huhtanen et al. 2003. Relationships between silage fermentation characteristics and milk production parameters: analyses of literature data. Livestock Production Science 81: 57–73.
Kung, L., Stokes, M.R. & Lin, C.J., 2003. Silage Additives. in: Buxton, D.R., Muck, R.E. & Harrison, J.H., (Eds.) Silage Science and Technology. Agronomy Publication No 42, American Society of Agronomy, Madison, Wisconsin USA. pp. 305–360.
Seppälä et al. 2016. Effects of additives on the fermentation and aerobic stability of grass silages and total mixed rations. Grass and Forage Science 71: 458-471.
Liittyvät tuotteet
