Uudistavalla viljelyllä pellot voivat paremmin Koivikon tilalla

Tampereen ja Turun välissä sijaitseva Koivikon Tila on kooltaan noin 160 hehtaaria ja se on ollut Sakari Niittymäen suvun omistuksessa jo 1950-luvulta lähtien. On raikas toukokuinen kevätaamu, ja Sakarin lapset ovat kotona helatorstain jälkeisenä perjantaina. Lapset leikkivät ulkona sillä aikaa kun Niittymäki puhuu meille maatalouden realiteeteista Suomessa - Suomen ankarista talvista, naapurien uteliaisuudesta ja siitä, miksi hän uskoo, että tulevaisuuden maataloudessa on paljon potentiaalia.

– Olen aikoinani valmistunut kemiantekniikan insinööriksi, Sakari naurahtaa, kun kysymme häneltä, onko hänellä maatalouteen liittyvää koulutustaustaa, – mutta en ole koskaan käyttänyt tutkintoa. Maanviljely kulkee suvussamme, ja olen tehnyt tätä vuodesta 2010 lähtien. Myös isäni auttaa minua tilalla edelleen - hän ei tunnu voivan asettua eläkkeelle, hän hymyilee. Sakarin tila on luomutila, joka on kooltaan Suomen keskiarvoon verrattuna suhteellisen suuri. – Tilallamme ei ole karjaa, mutta viljelemme vehnää, ruista, apilaa, pellavansiemeniä ja erilaisia nurmisiemeniä, Sakari kertoo.

Uudistavan viljely käytäntöjä Sakari alkoi omaksua tilalla lähes vahingossa. – Meni muutama vuosi, jolloin emme muokanneet maata lainkaan osalla lohkoistamme ja huomasimme ison eron, varsinkin lähistön muihin peltoihin verrattuna, hän toteaa. Muokkaamattomien peltojen maaperä nousi silminnähden korkeammalle, verrattuna viereisiin peltoihin. Tämä kielii maaperän paremmasta terveydestä.

Tilalla pyritään välttämään maan muokkausta kokonaan sekä lisäämään kokonaisvaltaista kasvipeitteisyyttä

– Päätimme, että havaitsemamme muutokset olivat riittävän iso syy vähentää maan muokkausta muillakin pelloilla. Uudistavan viljelyn aloittamisesta on kulunut vasta pari vuotta, ja olemme jo nyt huomanneet muutoksia maaperässä , Sakari kertoo. – Pellot voivat paremmin kuin ennen, ja pyrimme nyt välttämään maan muokkausta kokonaan sekä lisäämään kokonaisvaltaista kasvipeitteisyyttä. Lähes jokaisella pellolla on tänä vuonna aluskasveja. Yksi tämän hetken suurimmista haasteista on Sakarin mukaan rikkaruohot. – Emme voi luomuviljelijöinä käyttää mitään rikkakasvien torjunta-aineita, joten rikkakasveista on välillä hankalaa päästä eroon tehokkaasti, hän myöntää.

Kun Sakarilta kysytään, mitä hänen naapurinsa ajattelevat hänen toiminnastaan uudistavan viljelyn parissa ja saako hän osakseen enemmän epäileviä katseita vai kannustusta, hän kallistuu jälkimmäiseen. – Naapurimme ovat uteliaita siitä, mitä teemme tilallamme. Usein rikkaruohot ihmetyttävät ja moni miettii sitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, mutta he eivät pidä toimintaamme mahdottomana. Päinvastoin, sanoisin, että saamme yhteisöltämme paljon tukea.

Suomen ja EU:n hankkeet tukevat uudistavaa viljelyä

Samoin kuin monissa muissa maissa, viljelijät Suomessa perehtyvät tänä päivänä yhä enemmän uudistavan viljelyn hyötyihin. Tietoa uudistavasta viljelystä on nykyään saatavilla runsaasti, sekä erilaisissa julkaisuissa että verkossa. – Rekisteröidyin Agreenan sivuille nähtyäni siitä mainoksen, Sakari kertoo. – Aloin tutkia sivustoa ja latasin muutamien lohkojen tiedot AgreenaCarbon-alustalle. Ja ennen kuin huomasinkaan, profiilini oli lähes valmis. Tässä sitä nyt ollaan, eikä mikään ole vielä mennyt pieleen, lukuun ottamatta sitä, että satoni on hieman pienempi kuin ennen. Se tosin johtuu todennäköisesti ennen kaikkea luomuviljelyn periaatteista.

Myös valtion rahoittamat ohjelmat, joilla edistetään uudistavan viljelyn käytäntöjä, ovat lisääntyneet viime aikoina. Esimerkiksi Baltic Sea Action Group käynnisti vuonna 2017 Carbon Action -hankkeen, jonka tavoitteena on tuoda maanviljelijöitä, tutkijoita ja yrityksiä yhteen uudistavan viljelyn edistämiseksi. Yhteistyötä rahoittaa Sitra, valtiolta tukea saava järjestö, joka on suoraan tilivelvollinen Suomen parlamentaariselle järjestelmälle. – Tämäntyyppiselle viljelylle tarjotaan jatkuvasti enemmän valtion tukea, Sakari jatkaa. On olemassa sekä Suomen valtion että EU-tason hankkeita, jotka tukevat uudistavaa viljelyä, joten viljelijänä on nyt hyvä aika aloittaa uudistavien toimien omaksuminen.

Viljely Suomessa on kuitenkin myös haastavaa pitkien ja kylmien talvien vuoksi. – Alus- ja kerääjäkasvien käyttö on paikoin vaikeaa, koska emme voi olla varmoja siitä, mitä lumipeitteen alla tapahtuu, Sakari myöntää. – Olosuhteet täällä etelässä ovat myös hurjan erilaiset verrattuna maan pohjoisosaan. Suomi on iso maa. Tämä on yksi syy sille, miksi Sakari toivoo enemmän yhteydenpitoa sekä muualta Suomesta, että eri puolilta Eurooppaa tulevien viljelijöiden välillä. – Toivon, että voin tulevaisuudessa vaihtaa enemmän kokemuksia Agreenan ohjelmassa mukana olevien viljelijöiden kanssa. Haluaisin kuulla minkälaiset käytännöt toimivat muiden viljelijöiden tiloilla, sekä millaisia satoja he ovat korjanneet ... tällaiset asiat kiinnostavat minua todella paljon, hän kertoo.

Uudistavalla viljelyllä taloudellista ja ilmastohyötyä

Vaikka Agreenan ohjelma on Sakarille vielä melko uusi, se on hänen mielestään ehdottomasti askel oikeaan suuntaan. – Kun ilmastokriisi ja sen vaikutukset ovat jatkuvasti esillä, on hyvä, että viljelijät voivat osoittaa tekevänsä oman osuutensa asian puolesta. Agreenan kaltaisten ohjelmien, sekä kansallisten ja EU:n direktiivien tukemana me viljelijät saamme myös taloudellista tuke työstämme, hän sanoo. Kysyttäessä, mitä hän aikoo tehdä ohjelmasta saamillaan rahoilla, Sakari kohauttaa olkapäitään. – Vielä on liian aikaista sanoa. Saatamme käyttää tulot peitekasvien siemeniin tai koneisiin. Aika näyttää.

Yhdestä asiasta Sakari on varma. Hän tietää, että hänellä ja hänen perheellään on tulevaisuus suomalaisessa maataloudessa. – Juuri nyt keskitymme siihen, mikä toimii juuri meidän pelloillamme. Se, mikä toimii yhdellä pellolla, ei välttämättä toimi toisella, joten odotan innolla tuloksia, hän sanoo. – Näen maatalouden tulevaisuudessa paljon mahdollisuuksia. Meitä viljelijöitä tullaan tarvitsemaan aina, joten me emme ole menossa minnekään.