Miten varautua kasvukauden ääriolosuhteisiin?

Riskienhallinta kasvintuotannossa korostuu muuttuvan ilmaston myötä. Kuivuus on koetellut kasveja viime kasvukausina. Toisaalta suuret sademäärät ovat aiheuttaneet kasville stressiä ja hankaloittaneet viljelytoimenpiteitä.

Kasvukausina, jolloin kuivuutta esiintyy keväällä ja alkukesällä, erottuvat syyskylvöiset kasvit edukseen sadon määrässä verrattuna moniin kevätkylvöisiin. Syyskylvöiset kasvit pystyvät käyttämään koko kasvukauden hyödykseen jatkamalla kasvuaan heti kasvukauden alettua. Ne hyödyntävät kevätkosteuden paremmin kehittyneemmän juuristonsa ansiosta. Syvemmälle ulottuvan juuristonsa avulla ne myös sietävät myöhemmin kasvukaudella esiintyviä kuivuus- ja märkyysjaksoja kevätkylvöisiä paremmin. Sateisina syksyinä haasteena voi olla heikot kylvöolosuhteet ja haastavina talvina talvituhot. Riskitekijöiden vuoksi viljelykiertoon on hyvä sisällyttää sekä syys- että kevätkylvöisiä kasveja.

"Ääriolosuhteisiin voidaan varautua monipuolistamalla nurmiseoksia."

Riskienhallintaa eri kasvuajan lajikkeilla

Valitsemalla viljelykiertoon monipuolisesti erityyppisiä sekä erilaisen kasvurytmin lajikkeita, voidaan hajauttaa riskiä, että kaikki olisivat samassa kasvuvaiheessa mahdollisen ympäristöstä johtuvan stressin takia. Esimerkiksi viljan jyväaiheiden muodostuminen ja erilaistuminen, eli niin sanottu satoisuusikkuna on sadontuotannon kannalta erittäin tärkeä ja lyhyt ajanjakso. Silloin kasvuympäristöstä johtuva stressi vaikuttaa alentavasti satokomponenttien määrään.

Sadonmuodostuksen lisäksi sadonkorjuun ajoittuminen voi olla riskitekijä sadon laadun sekä
korjuukustannusten kannalta. Lajikkeiden kasvuajalla voidaan vaikuttaa myös siihen, että sadonkorjuu ei ajoitu liian lyhyeen aikaikkunaan. Aikaisilla lajikkeilla saadaan varmemmin kylvöikkunaa syyskylvöisille kasveille. Myöhäisten lajikkeiden sato- ja laatupotentiaali on tärkeä hyödyntää niiden viljelyyn soveltuvilla alueilla. Riskienhallinnan kannalta monipuolinen viljelykierto sisältäen syys- ja kevätkylvöisiä kasveja sekä eri kasvuajan vaativia lajikkeita, on avainasemassa vakaassa ja kannattavassa kasvintuotannossa.

Esimerkki satoisuusikkunan ajoittumisesta eri kasvuolosuhteisiin

Kasvukaudella 2022 stressaavin kasvuolosuhde ajoittui kesäkuun puolivälistä heinäkuun alkupuoleen (kts. kuva alla). Myöhäisten lajikkeiden satoisuusikkuna ajoittui juuri tähän vaiheeseen, ja ne kärsivät pahemmin lämpö- ja kuivuusstressistä. Aikaiset viljalajikkeet pärjäsivät verrattain hyvin, sillä niiden satoisuusikkuna ajoittui suotuisampaan kasvuolosuhteeseen. Tämän vuoksi ero aikaisten ja myöhäisten lajikkeiden satotasossa jäi normaalia pienemmäksi.

Monipuolisuudella viljelyvarmuutta nurmituotantoon

Nurmirehun tuotannossa ääriolosuhteisiin voidaan varautua monipuolistamalla nurmiseoksen lajivalikoimaa. Seosta suunniteltaessa on tunnettava lajien ominaisuudet, ja koostettava niistä sopiva seos. Lajivalinnoissa tärkeitä tekijöitä ovat talvehtimiskyky ja märkyyden sieto, sekä myös lajien kestävyys kuivuus- ja lämpöstressiä vastaan. Eri kasvilajeilla juuriston biomassa sekä sen horisontaalinen ja vertikaalinen ulottuvuus eroavat. Syväjuurisempi laji pystyy ottamaan vettä maasta syvemmistä maakerroksista kuin matalajuurinen laji, jolloin se pystyy kasvamaan huomattavasti paremmin kuivissa olosuhteissa.

Talvehtimiskyky on tärkeä monivuotisia nurmia viljeltäessä. Märkyyden ja jääpoltteen sieto on yksi talvehtimiseen paljon vaikuttava tekijä. Huonosti talvehtiva laji häviää pellosta satovuosien edetessä ja kasvustoon tulee aukkoisuutta ja sitä kautta sadonmenetystä sekä kasvavaa rikkakasvipainetta. Esimerkiksi timotei ja nurminata ovat
parhaiten märkää ja jäätä sietäviä kasveja, jonka vuoksi niitä on syytä olla tietty osuus nurmisiemenseoksessa. Näillä lajeilla kuivuuden sietokyky on taas isoin ongelma. Tämän vuoksi syväjuurisempien kasvien, kuten ruokonata, apilat ja sinimailanen ottaminen mukaan seokseen, on varautumista kasvukauden kuivuuteen.

Teksti: TUOMAS UUSITALO ja JUHO LASSI, Hankkija Oy