Viisas lajikevalinta auttaa viljelemään kannattavasti

Hyvä lajike tuottaa kohtuullisilla panoksilla ja vähäisillä viljelyn riskeillä mahdollisimman suuren sadon, jolle on markkinoilla hyvä kysyntä. Kasvinjalostuksessa tehty työ sadon, viljeltävyyden ja laadun parantamiseksi näkyy paitsi uusina lajikkeina, myös lisätuottoina ja kustannussäästöinä viljelijän kukkarossa.

Satoisuudessa avain kannattavuuteen

Satoisuudella on suuri vaikutus viljelyn kannattavuuteen ja se onkin yksi keskeisimmistä lajikejalostuksen tavoitteista. Aikaisuuden merkitys säilyy Suomen oloissa myös ilmaston muuttuessa, joten aikaisilla lajikkeilla satoisuutta ei voida hakea kasvuajan kustannuksella.

Aikaisuuden ja korkean satotason yhdistäminen näkyy hyvin Borealin aikaisessa monitahoisessa Hermanni-ohrassa, joka on kilpailukykyinen vaihtoehto niin rehuviljan kuin tärkkelysohrankin tuotantoon. Virallisissa lajikekokeissa Hermanni on yltänyt yli 6 tonnin satoihin. Kun satotasoa vertaa reilun 20 vuoden takaisiin uutuuslajikkeisiin, on aikaisten ohrien hehtaarisato parantunut lähes tonnilla.

Myös aikaisissa kauroissa satoisuus on kehittynyt vauhdilla. Uutuuslajike Luukas on 6 prosenttia nykyistä valtalajiketta Niklasta satoisampi. Verrattuna vuoden 1981 uutuuslajikkeeseen, edelleen viljelyalatilastojen kahdeksantena keikkuvaan Veli-kauraan, satoero on 1,5 tonnia hehtaarilla.

Luja korsi vähentää viljelyn riskejä

Sään ääriolojen yleistyessä kaikki lajikkeiden viljelyvarmuutta lisäävät ominaisuudet nostavat arvoaan. Luja korsi varmistaa, että kasvi yhteyttää tuleentumiseen asti, kerryttää sadon jyviin ja säilyttää laatunsa kosteissakin oloissa. Myös homeriskit vähenevät, kun kasvusto pysyy hyvin pystyssä puintiin asti. Lisäksi luja korsi mahdollistaa viljelyyn panostamisen ja korkean satopotentiaalin ulosmittaamisen.

Lajikkeiden korrenlujuus on kehittynyt jalostuksella valtavasti. Kun Veli-kauralla lakoprosentti oli vielä 52, on se Luukaksella enää 13. Borealin ohrilla pudotus on ollut samaa luokkaa ja esimerkiksi Hermanni-ohran lakoprosentti on virallisissa lajikekokeissa enää kaksi.

Taudinkestävyys tukee sadontuottokykyä

Kun viljelijä valitsee pellolleen taudinkestävän lajikkeen, panostaa hän samalla sadontuottokykyyn. Mahdollisimman hyvin tautihyökkäyksiä kestävän kasvuston yhteyttäminen ja ravinteiden käyttö on tehokasta, jolloin lajikkeeseen jalostettu sato- ja laatupotentiaali ovat parhaiten hyödynnettävissä. Samalla tautitorjunnan aine- ja työkustannukset alenevat, mikä osaltaan parantaa viljelyn kustannustehokkuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Lajikkeen hyvästä taudinkestävyydestä on myös etua tilanteessa, jossa EU pyrkii rajoittamaan käytössä olevien kasvinsuojeluaineiden määrää.

Viljelyalue määrittelee pitkälti sen, millaista taudinkestävyyttä eri lajeilta vaaditaan ja mihin jalostuksessa panostetaan. Siksi pohjoisissa ohralajikkeissamme näkyy mm. kestävyys verkkolaikkua vastaan. Kauroilla Boreal panostaa vahvasti punahomeenkestävien lajikkeiden jalostukseen ja varmistaa monivaiheisella testauksella, ettei punahomeelle alttiita lajikkeita päädy markkinoille. Punahomeiden aiheuttamat toksiinit voivat pahimmillaan tehdä sadosta elintarvikkeeksi ja rehuksi kelpaamattoman ja heikentää viljelyn kannattavuutta.

Lisäeuroja hyvästä laadusta

Jyväkoolla on olennainen merkitys sadon laadun kannalta. Iso jyvä sisältää keskimäärin enemmän energiaa ja myös saanto on siitä parempi. Hyvälaatuiselle sadolle löytyy helpommin ostajia, minkä lisäksi sadon käyttäjät pitävät jyväkokoa laatu- ja hinnoittelukriteerinä. Riittävä jyväkoko varmistaa seulontatuloksen ja nostaa sadon arvoa.

Borealin panostukset jyvälaatuun näkyvät hyvin myllyteollisuuden arvostamassa Nella-kaurassa, joka on ohutkuorinen ja hyvin kuoriutuva. Erityistä Nellassa on sen hyvä jyväkoko ja seulonta-aste. Niklakseen verrattuna Nella on myös satoisampi.

Jaana Sintonen
Boreal Kasvinjalostus Oy