Luomutilan pakettikuivaamo (KM 11/2023)
Perttu Muohonen on tyytyväinen uuteen pakettikuivaamoon. Siilotilaa saisi ehkä olla vielä enemmän, sillä ensimmäisenä kuivaussyksynä se tuntui välillä loppuvan kesken.
Savonlinnalaisen Luomutila Muhosen uusi pakettikuivaamo tuo varmuutta tilaleipomon tuotantoketjuun. Varastosiiloja tarvitaan niin omaan tuotantoon kuin rahtikuivauksen tueksikin. Luomutuotetun leivontarukiin tasalaatuisuuden hallinta vaatii huolellista viljaerien varastointia.
Rekkakin mahtuu kippaamaan sisällä
Savonlinnan Makkolassa sijaitsevan Muhosen luomutilan uusi pakettikuivaamo seisoo komealla paikalla kylätien vieressä. Kaksi vuotta sitten maansiirtotöillä alkanut kuivurin rakennusurakka valmistui parahiksi kuluneen syksyn kuivauksille.
Luomutila Muhosen päätuote on luomuruisleipä. Tilaleipomossa pyöräytetään markkinoille 130 000 hapanjuureen leivottua ruisleipää vuodessa ja luomuruista kulkee uuden kuivaamon kautta noin 150 tonnia oman leipomon käyttöön.
Seutukunnalla ei juurikaan ole vapaata kuivauskapasiteettia, joten Perttu Muhonen sanoo, että tarkoituksena on kuivata myös rahtikuivausta lähiseudun viljelijöille.
”Hyvin tuntuu kysyntää olevan ainakin tällaisena syksynä”, hän sanoo ensimmäisen ja varsin sateisen kuivauskauden kokemuksena.
Muhosen pakettikuivaamon sydän on Antin 43MF2-alipainekuivuri, jonka tilavuus on 27 kuutiometriä. Kuivaamo on mallia 4 x 5, jolloin 61 kuutiometrin vetoisia siiloja jää neljän siilon tilan vievän kuivauskaapin ympärille 16. Siilotilavuutta löytyy kaikkiaan 976 kuutiota. Kaksi siiloista on tuuletettavia.
6 x 3-metrisen kippauskuilun pohjalla on kolakuljetin, joka vie viljan elevaattorille. Kuiluun mahtuu kolme kuivurillista viljaa, mutta lattialle pystyy myös tarvittaessa kippaamaan tavaraa.
Automatiikkaa apuna
Kippaushalli on kunnioitusta herättävän korkuinen, sillä oviaukon korkeus on 8,5 metriä ja hallin laipio on vielä puolisen metriä ylempänä. Nyt rekkakin mahtuu kippaamaan kuiluun kuorman ilman, että vahingossa pystyssä olevalla lavalla vedettäisiin oviaukon yläkamana ulos, Muhonen sanoo.
”Kippaushallin pituus on 10 metriä eli sama kuin kuivaamon leveys.”
Kuivurin tilavuus tuntuu nykymittapuulla pienehköltä, mutta Perttu Muhonen perustelee asiaa oman tilan tarpeiden näkökulmasta.
”Luomuruista saa puida ihan täysillä menemään, että saa täyden satsin”, hän toteaa.
”Tähän käyttöön kuivuri on oikein sopiva. Pienin satsi mitä tässä voi kuivata on 10 kuutiota.”
Kuivurissa on 500 kW:n tehoinen alipaineuuni ja lämpö tuotetaan öljyllä. Hakettakin mietittiin, mutta järeän hakelämpökeskuksen muun ajan käyttö olisi ollut olematonta.
Kuivurin ohjauksessa on Antin Optima-järjestelmä, jonka kautta pystytään ohjaamaan kuivurin toimintoja myös mobiilisovelluksen kautta.
”Automatiikkaa riittää, mutta ihan kaikkea en vielä ole ehtinyt opetella”, Perttu Muhonen sanoo.
Osa toiminnoista on vielä ohjelmoitava, esimerkiksi kuivurin täyttö eri siiloista on tarkoitus reitittää hallintaohjelmaan, jolloin satsin vaihto käy etäohjauksellakin.
Perttu Muhonen sanoo, että keskuksessa oleva kosketusnäyttö ei täysin tyydytä käyttäjiä. Näyttö on pienehkö ja niin on tietenkin puhelimenkin näyttö.
”Tähän kannattaa varmaankin jonkinlainen tabletti hommata käyttöliittymäksi, mutta tämä syksy pärjättiin vielä ilmankin”, Perttu Muhonen sanoo.
Pitkälle viety automatiikka olikin yksi isoimmista perusteista kuivurin valinnassa.
”Muilla ei näyttänyt olevan näin edistynyttä ohjausta”, Perttu Muhonen sanoo.
Oma tontti ei riittänyt
Kaksi varastosiiloa on tuuletettavia.
Rakennuksen sijoittaminen tontille vaati hieman neuvotteluja kaupungin kanssa, sillä kuivurin paras paikka näytti olevan emolehmänavetan vieressä tuotantopihan reunamilla. Maa-alueen omisti kuitenkin Savonlinnan kaupunki.
”Hankimme vuonna 2001 vanhan kyläkoulun tästä kotitilani naapurista ja olemme tähän pihapiiriin alkaneet rakentamaan tuotantotiloja”, Perttu Muhonen kertoo.
Tasokuljetin tuo viljan täyttöelevaattorille kippauskuilusta.
Kyläkoululla on perheen asunto sekä kiinteistöön pienen laajennuksen jälkeen sijoitettu leipomo. Seuraavana nousi pihattonavetta emolehmille ja viimeisimpänä siis viljankuivaamo.
Kuivaamon rakentaminen viivästyi jonkin verran kaupungin kanssa neuvoteltujen tonttikauppojen takia, sillä kuten tiedettyä, yhteiskunta päättää asioista omaan tahtiinsa verkkaisella aikataululla. Valu- ja muuraustöihin päästiin vuoden 2021 loppusyksyllä, mutta parin harkkokerroksen jälkeen todettiin, että rakennustyötä jatketaan seuraavana keväänä kelien lämmettyä ja lumien sulettua.
”Kuivurin valmistuminen jäi viime vuoden syksyyn vähän puintikauden jälkeen. Emme halunneet kiirehtiä rakentamista.”
Nosturiautolla riitti töitä
Viljansiirtoputkisto rakennettiin kiinteäksi. Jokaisessa siilossa on kapasitiivinen anturi täyttöastetta mittamassa.
Rakennuksella oli töissä muutaman miehen porukka ja varsinaista rakennustyötähän pakettikuivaamossa on melko vähän. Harkkojen muurausta perustuksissa toki riitti, mutta sen jälkeen suurin urakka rakennusmiehille oli kattorakenteiden kasaus.
”Katto tehtiin tietenkin maassa ja nostettiin kokonaisena siilojen päälle. Mutta muutakin nostamista autonosturille oli yllättävänkin paljon ja oli hyvä, että Savonlinnasta löytyy järeä nosturiauto parinkymmenen kilometrin päästä. Sen kustannus jäi aika kohtuulliseksi”, Perttu Muhonen sanoo.
Viljanäyte otetaan automaattisesti kuivauskaapin alapuolelta.
Ennen kattorakenteiden kokoamista Muhonen pyysi nosturiauton kuljettajan käymään paikan päällä ja varmistamaan, että katto saadaan tehtyä sellaisella paikalla, että se saataisiin yhdellä nostolla paikoilleen.
”Jonkun verran olen kuullut kokemuksia, että rakenteet saattavat kärsiä, jos kattoa joudutaan ensin nostamaan lähemmäksi ja sitten vasta siilojen päälle”, Muhonen kertoo.
Kuivurin ja siilon kasaus tehtiin pääasiassa tilan oman väen voimin, mutta asiantuntijan tiukassa ohjauksessa. Täissä oli mukana useita kuivureita koonnut Markku Puustinen Joensuusta.
”Myyntimies sanoi, että ota Markun porukka, niillä on kokemusta. No sitten keväällä tuli Markku, mutta ei sitä porukkaa ollutkaan mukana”, Muhonen nauraa.
Nuorta voimaa löytyy kuitenkin omasta jälkikasvusta, joten kasaus kävi lopulta ripeästi, kun homman juoni tuli selväksi.
Siiloja tarvitaan
Perttu Muhonen kertoo käyneensä katsomassa monia kuivureita ennen investointipäätöstä ja vaunukuivurin hankintakin oli yhtenä vaihtoehtona.
”Mutta näyttää siltä, että niidenkin ympärille on sitten erilaisia siiloratkaisuja rakenneltu. Ehkä se kustannuksiltaan olisi silti ollut halvempi.”
Pieniä parannuksia voisi tehdä
Kuivaamon yläosassa on hyvä olla kunnollinen luukku mahdollisia tavaroiden ja tarvikkeiden nostoa varten.
Muhosen tilan leipomon tarpeisiin ostetaan kuitenkin paljon luomuruista muualta, sillä oman tilan viljelyksessä oleva parin sadan hehtaarin pinta-ala ei riitä kaiken rukiin tuottamiseen.
”Erät ovat erilaatuisia ja ne on hyvä pitää erillään. Jauhatukseen sekoitamme niistä sitten sopivan seoksen. Jos jossakin erässä ilmenee ongelmia, nyt ei koko varasto mene sen takia pilalle”, Muhonen sanoo.
Aiemmin varasto on ollut kahdessa pyöreässä siilossa ja suursäkeissä, joten logistiikka ja varastointi paranee kertaheitolla monta pykälää varmemmaksi.
Pakettikuivaamon kustannusarvio oli noin 500 000 euroa, mikä kuitenkin ylittyi rakentamisen viivästyttyä ja rakennustarvikkeiden kallistuttua Venäjän hyökkäyssodan aiheuttaman markkinahäiriön takia.
”Oikeastaan kuivuripaketti oli ainoa, mikä saatiin ”ennen sotia”-hinnalla. Muuten tarvikkeiden hinnat nousivat aika tavalla”, Perttu Muhonen sanoo.
Isompia muutoksia ei yhden käyttökauden jälkeen Muhonen kuivuriinsa tekisi, mutta kippaushallin koko jäi mietityttämään. Isojen taiteovien kilpailutus jäi kahteen toimijaan, sillä kaikki ovivalmistajat eivät tee 8,5 metrin korkuisia ovia.
”Ja oviasentajatkin sanoivat, ettei näin isoja ovia ole ennen asennettu”, Muhonen naurahtaa.
Jälkikäteen ajateltuna olisi saattanut olla järkevää käyttää isojen ovien aiheuttama lisäkustannus kippaushallin laajentamiseen. Halli toimisi tällöin nykyistä paremmin väliaikaisena varastona.
Artikkeli on julkaistu alunperin Käytännön Maamiehen numerossa 11/2023